Minun on helppo muodostaa oma mielipide, kun ei historia rasita
Minä ihastuin mudissa juuri rotumääritelmän mukaiseen koiraan. Ja niitä on tarjolla meillä ja maailmalla. Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että kun on kerran kaksi eri rotua, niin niissä täytyy olla jokin selkeä erokin. Rotumääritelmä on oikeastaan ainut määritelmä, minkä mukaisesti rotua pitäisi jalostaa. Jos me ei pyritä toteuttamaan rotumääritelmän mukaista jalostusta, niin mitä me sitten jalostamme tai mihin tähtäämme? Tekeekö jokainen oman "self made" mudin? Jos näin, niin kohta meillä ei ole mudia ollenkaan. Jokaisella voi, ja saa, olla oma mielipide, mutta rodun etua ajaa vain rotumääritelmän mukaisen koiran kehittäminen entistä paremmaksi, terveydeltään ja laadultaan. Kaikki muu ei ole rodun jalostusta, se on jotain ihan muuta.

 

Itselleni on se ja sama hailee minkä kokoinen mudi tai kroaatti on, kunhan sillä on oikeus osallistua palveluskoirakokeisiin ja se pystyy suoriutumaan pk-esteistä. Mudeissa pysyn niin kauan kuin kroaateilla ei ole pk-oikeuksia, en jaksa enää olla toisessakin rodussa uranuurtaja. Mutta, jos kroaatit saavat jossain vaiheessa (toivottavasti!) pk-oikeudet, niin sitten voin harkita myös kroaattia, jos olisi sopiva yhdistelmä ja yksilö tarjolla. Kroaateista on vaan toistaiseksi niin vähän tietoa tarjolla, kun niitä on ollut Suomessa vasta vuodesta 2002, eikä ulkomailtakaan ole paljon faktatietoa saatavissa (siis terveydestä), eivätkä nämä Suomessa syntyneet pentueet ole tähän mennessä oikein vakuuttaneet minua muutamaa yksilöä lukuunottamatta. Mudeja on Suomessa ollut jo vuodesta 1976 ja virallisia tutkimustuloksia on tehty vuodesta 1993, joten faktatietoa on huomattavasti enemmän saatavilla. Lisäksi unkarilaiset ovat tutkituttaneet koiriaan "innokkaammin" kuin kroatialaiset - varmaankin ulkomailta tulleen paineen vuoksi.

Molemmat rodut ovat käyttökoirarotuja ja sellaisina niiden tulisi säilyä. Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa siis sitä, että koirat tunnistaa pannonianpaimenkoiriksi (siis kukaanhan ei pysty oikeasti erottamaan mustaa mudia ja kroaattia toisistaan, katsokaapa vaikka uusin Koiramme-lehti, Urkin ja Matin kuvat...). Kroatiassa ja Unkarissa nationalismi on edelleen hyvissä voimissaan, kuten YLE:n radiotoimittajan Nadja Novakin (Valo-mudin emäntä) vuonna 2005 tekemä reissu Unkariin ja Kroatiaan vahvisti. Reissusta syntyi mainio radio-ohjelma "Koira historian puristuksessa" sarjaan "Kertomuksia vanhasta Euroopasta". YLE1 esitti ohjelman 30.1.2005 ja 31.1.2005. Koittakaapa saada ohjelma käsiinne jostain, niin opitte ymmärtämään paremmin mudin ja kroaatin "suhdetta". Mulla on k.o. ohjelma cd:llä, jos joku haluaa lainata.

Ohjelman perusteella tuntuu aika utopistiselta toivoa, että mudi ja kroatianpaimenkoira yhdistyisivät yhdeksi elinvoimaiseksi roduksi, vaikka se olisi molempien maailmanlaajuisesti pienten rotujen etu. Etenkin kroaatit ovat ajautuneet kovan sisäsiitoksen takia pahaan jamaan, jota onneksi on lähdetty korjaamaan sillä, että Kroatian kennelliitto avasi (oliko viime vuoden alusta?) kroatianpaimenkoirien rekisterin, mikä mahdollistaa rekisteröimättömien erisukuisten työkoirien rotuunoton ja geenipohjan laajentamisen. Mudeilla rekisteri on onneksi ollut koko ajan avoin ja toivottavasti sellaisena pysyisikin maailman tappiin asti.

Kroatianpaimenkoirien valta-alue Kroatiassa on Unkarin rajan tuntumassa. Uskoisin, että tuolta alueelta molemmin puolin rajaa voisi löytyä "uusia ja sekoittuneita geenejä" maatiaiskannasta. Suomalaisten on vaan melko vaikeaa lähteä etsimään sieltä koiria, mutta mikään ei estä meitä kannustamasta unkarilaisia ja kroatialaisia ystäviämme etsimään uusia rotuunotettavia koiria. Meidän täytyy täällä vaan osoittaa kiinnostuksemme rotuunotettuja koiria ja niiden jälkeläisiä kohtaan.

Mudien ja kroaattien rikkaus on se, että niitä ei ole valettu yhdestä muotista, vaan molemmissa roduissa on laaja koko- ja ulkonäkövaihtelu. Mitä heterogeenisemmät rodut eli mitä enemmän vaihtelua rodun yksilöiden kesken on, niin sitä terveemmät ja elinvoimaisemmat rodut ovat kyseessä. Toivon, että näyttelyharrastus mudien ja kroaattien keskuudessa tulee jatkossakin pysymään vain harrastuksena muiden harrastuksien joukossa niin, ettei se tule ohjaamaan jalostusta. Jalostuskoirille tärkeimmät ominaisuudet kun ovat terveys (luusto, purenta, kivekset, normaali lisääntyminen, etc.), terve rakenne, luonne ja käyttöominaisuudet. Ulkonäöllisten pikkuseikkojen (silmien väri, korvien asento, etc.) ja koon tulisi olla merkityksellisiä vain siinä mielessä, että ei yhdistetä kahta saman ulkonäöllisen virheen omaavaa koiraa tai esim. kahta jättiä tai kahta miniä.

Pienistä puheenollen. Mudijalostuksen ohjeena Unkarista on ollut jo iät ja ajat se, että kääpiökoiramaisia piirteitä tulee ehdottomasti välttää. Näitä ovat mm. ns. "omenapää" eli pyöreä kallo ja vahva otsapenger & ulkonevat silmät sekä lyhyet raajat. Mudeilla hyvin pieni koko näyttäisi usein kulkevan käsi kädessä näiden ei-toivottujen piirteiden kanssa. Unkarissa ainoa mudi, jonka tiedän saaneen näyttelyssä nollan oli pieni, n. 37 cm korkea narttu. Ylisuuret mudit eivät saa Unkarissa nollia, vaan ERI:n arvosanoja, jos muuten ovat sen arvoisia. Mm. Unkarin rotujärjetön puheenjohtajan narttu on n. 48 cm ja valio.

Unkarissa minulle kerrottiin usealta eri taholta, että mudin rotumääritelmän koon muuttaminen oli 90-luvulla vain parin näyttelykasvattajan missio. Etenkin Csodabogár-kennelin Szuzanne Zsabo, joka ei enää edes kasvata, oli "kehittämässä" mudeille ihannekokoja, jotta ne eroaisivat kroatianpaimenkoirista. Nationalismi taas... Tuhat kertaa fiksumpaa olisi ollut tavoite yhdistää rodut... Osa uudemmista kasvattajista on mennyt mukaan tuohon kokovouhotukseen, mutta onneksi Unkarista löytyy myös kasvattajia, jotka arvostavat myös isoja "työmudeja". Oikeat paimenkoirat ja harrastuskoirat, joita Unkarissa näin olivat kyllä kaikki sieltä suuremmasta päästä tai ylikorkeita. Lähinnä näyttelyissä näki muutamia rotumääritelmän ihannekokoisia mudeja, mutta vähemmistönä ne näyttivät olevan. Uros BAM Fazer Fiu, joka voitti neljästä isosta näyttelystä kolme, on 47 cm korkea eli ihan ylärajalla eli ei ihannekokoinen uros... Unkarissa tuntui myös olevan painetta muuttaa rotumääritelmää uudelleen koon osalta niin, että yläraja olisi korkeampi. Mutta FCI on niin hidas järjestö, että siihen menee taas seuraavat 10 vuotta. Unkarilaiset tuomarit eivät hylkää ylisuuria mudeja, mutta suomalaiset hylkäävät, vaikka heille kuinka yrittäisi kertoa, että unkarilaiset myöntävät tehneensä virheen laittaessaan tiukat korkeusmääritelmät ja haluavat muuttaa niitä, eivätkä arvostele koiria niiden mukaan. Mutta suomalaiset ovat luterilaisia ja täällä mennään aina ohjekirjan mukaan - viis siitä mitä rodun kotimaa haluaa, FCI:n rotumääritelmä sanoo näin!

Toivottavasti mudi- ja kroaattikasvattajat olisivat jatkossakin mahdollisimman eri mieltä siitä, että miltä "oikean" mudin tai kroaatin tulisi näyttää. Mitä enemmän vaihtelua niin sen parempi. Jos kaikkien kasvattajien koirat alkavat muistuttaa toisiaan, niin hukassa ollaan...!

Malla; kerro se, mitä professori Marjatta Snellman sanoi Matista. Sen pitäisi olla johtoajatuksena kaikilla mudi- ja kroaattikasvattajilla, jotka oikeasti rakastavat rotujaan ja ajattelevat muutakin kuin omaa napaansa, mainetta ja kunniaansa.

Jos ei nyt sitten kuitenkaan annettaisi ymmärtää, että vain suuret tai ylikorkeat mudit voivat olla 'oikeita' työ- tai harrastuskoiria Eiköhän siihen vaikuta muutkin ominaisuudet kuin vain säkäkorkeus, niin Unkarissa kuin täälläkin.

 

Nykymaailmassa pitää kaikessa tekemisessä kilpailla. Seuroissa eri lajien porukat kilpailevat omista oikeuksistaan, koulutuksen saralla eri menetelmien edustajat paremmuudestaan ja rotujen sisällä eri linjojen edustajat keskenään. Kaikessa pitäisi pystyä osoittamaan, kenen edustama asia on paras. Erilaiset mielipiteet ja eri näkemykset tuntuvat kovin huonosti mahtuvan saman katon alle ja ympäröivästä maailmasta halutaan muokata juuri sen näköinen kuin se parhaiten itselle ja omiin tarkoitusperiin sopii.

Onko väittely/eri näkökulmien tuominen aina negatiivinen asia...mielestäni ei. Ainostaan asioiden laaja tarkastelu, eri näkökulmista voi kehittää asioita/ käytäntöjä/menettelytapoja eteenpäin.
Suomessahan ei ole kunnollista väittely- kulttuuria vaan asiat viedää kovin helposti henkilökohtaiselle tasolle ja tämä on ikävää.

Kateus on yksi koiraharrastusta rasittava piirre, mutta kyseenalaistamisen takana ei aina ole kateus vaan halu tuoda muita näkökulmia asioihin. yhdistyksessä jäsenistön samanvertaisuus on minusta kaiken perusta! Mahdollisuus osallistua yhdistyksen toimintaan on jäsenistön oikeus...se, käyttääkö jäsen tätä "oikeuttaan" on jokaisen henkilökohtainen valinta. Hallituksen tulee kuitenkin antaa kaikille mahdollisuus osallistua toimintaan, eikä erilaisin määräyksin ja henkilökohtaisuuksiin menevin valinnoin estää heille epämieluisten henkllöiden osallistumista.
Rotujärjestön toiminta tulee suunnata kaikkille rotujemme harrastajille.

hyvän periyttäjän määre riiippuu tasan siitä, mitä hakee. yksi, luonnetta, toinen terveyttä, kolmas ulkönäköä, neljäs käyttöominaisuuksia jnejne. Harva hakee näitä kaikkia, valitettavasti yleisimpänä mielessä on näyttelymenestys.
SKLn jalostuspuolelta sanovat, että pentuun vaikuttaa voimakkaasti sukutaulussa näkyvät kymmenen sukupolvea. Eli linjoja pitää tunte hieman pidemmälle.
Hyvää periyttäjää ei tiedetä ennekuin nähdään mitä se on muutamassa yhdistelmässä jättänyt. Siksi jalostuskoira tulee valita myös suvun perusteella, omat tittelit kun eivät periydy. KOiran fenotyyppi ei vielä kerro juuri itään, vain genotyyppi ratkaisee.

Täydellistä koiraa ei ole eikä tule, mutta...

Mielestäni tasaista keskitasoa parempaa jälkeä jättänyt narttu on arvokkaampi (ja ennen kaikkea merkityksellisempi) jalostuskoira kuin narttu, joka on jättänyt muutamia tähtiä, tusinan perussesssuja ja lisäksi merkittävän määrän suuria virheitä omaavia yksilöitä.

Yksi varsin menestynyt pumikasvattaja sanoi, että jos hän olisi kaikkia kriitikoita kuunnellut (esim. juuri luonnetestituloksista), ei hän olisi pentuettakaan kasvattanut. Kuitenkin hänen koiriensa laatu, sekä näyttö, että käyttö, että terveysmittareilla on tällä hetkellä tämän maan ylivoimaisesti paras. Kasvattajalla tulee olla näkemys, ja kasvattajalla tulee olla myös kanttia kantaa vastuu tekemisistään myös virheistään... 

Yksilön jalostusarvon tärkein mittari on jälkeläistulos.

Tietenkin yksilön pitää itsekkin olla terve ja tasapainoinen kaikin puolin, mutta siltikin hyvä jalostusyksilö on sellainen joka jättää tasaista jälkeä.

Ainahan sitä ei voi 100% tietää mitä sieltä tulee, mut jos sieltä pelkkää kakkaa tai keskinkertaista huonompaa jälkeä tulee (tasalaatuinen keskitaso on parempi kuin muutama tähdenlento, niin kuin tuossa aiemmin joku mainitsikin) , niin sitä sopii miettiä, että onko kyseinen yksilö soveltuva jalostukseen vaikka se itse olisikin huippuyksilö.

Yleinen harhaluulo on juuri se, että tittelit ja meriitit = hyvä jalostuskoira.

Ei ole tullut "sokeutta" omaa rotua kohtaan. Päinvastoin, on muutaman viime vuoden aikana silmät räpsähtäneet auki rodun tilanteesta. Mikä ei tosiaankaan nykyään mikään häävi ole.
Jengi on jakautunut kolmeen osaan: Yksi porukka kasvattaa ulkonäköä-> vaan näyttelytulokset merkkaa jotain, ei sen nyt niin väliä jos vähän jotain kremppaa on. Toinen porukka kasvattaa "muka" terveitä koiria mutta ne ei paljon sitten edes rodun keskitasoa ulkonäöllisesti muistuta. Ja kolmas jengi kasvattaa mistään mitään viis veisaten koska kauppa käy.

Rotuyhdistyskin on ihan munaton koko touhussa. Siltä suunnalta vastustetaan kaikkea mahdollista parannusta/muutosta. Jopa jäsenten halu PEVISAan menosta saatiin boikotoitua hienoilla puheilla ja lupauksilla. Mutta eipä ole mitään tapahtunut senkään osalta

Joten nimimerkin omassa rodussani kirjotusta melko pitkälti myötäillen. Vakkei samasta rodusta olekaan kyse.

Saatanhan minä omalta osaltani, ja oman näkemykseni kasvatuksesta kertoa, en kenenkään muun... se tässä julki tuotakoon.
Jokainen kasvattaja on itse vastuussa siitä kasvatustyöstä, niistä koirista joita käyttää ja valitsee jalostukseen. Hänen itsensä pitää osata perustella miksi teettää jonkin yhdistelmän, mitä se tuo rotuun, onko yhdistelmän jälkeläiset luonteiltaan ulkomuodoltaan odotettavissa sellaisiksi kuin mahdollisesti toivoisi.
Kukaan, ei rotujärjestö, ei kennelliitto, ei muut kasvattajat kanna vastuuta, ei maksa tutkimuksia, ei muutenkaan kanna vastuuta siitä mitä kasvattaja tekee. Kyllä kasvattaja saa käyttää niitä mahdollisuuksia mitä kennelliitto antaa, sitä varten ne rekisteröintisäännöt siellä on.
Emme kukaan vaikka kuinka haluaisimme voi keneltäkään yksityishenkilöltä niitä kieltää.
Kennelliitto on kuitenkin se ylin elin joka rekisteröinneistä päättää, eikö ole näin.
Tämä kasvattaja jonka kasvatustyötä arvostelette, on monen teidän omien koirienne kasvatustyön takana, sitä kai on turha kieltää... moni on varmaan myös oppinsa saanut häneltä?
Rotujärjestön jalostustoimikuntaan kuuluvana, olkoonkin sitten puheenjohtaja, ei hän teidän kenenkään kasvatustyöhön puutu, ei valitse teille jalostuskoiria , kyllä te ne ihan itse joudutte valitsemaan ja vastuun kantamaan.
Jalostustoimikunta koostuu monesta erirotujen edustajasta, eikä asioista kukaan päätä yksin.
Ihmettelen suuresti noita boikotti ehdotuksia sun muuta arvostelua, itse yritän katsoa kokonaisuutta, en ymmärrä sitä etteikö saisi asioista olla erimieltä, ei siitä mitään tule jos kaikki kulkevat samaa latua.
Varmasti teistäkin moni joutuu pohtimaan itse itsenäisesti omia asioitaan, koiriaan, mitkä ovat omat tavoitteet, mihin suuntaan haluatte harrastamaanne rotua jalostuksessa käyttää, muuttaako yhdistelmä väärään suuntaan rotua, millaisa luonteita on odotettavissa, saattaako jotain muuta olla odotettavissa? Kuitenkaan kaikkia koiria ei ole tarkoituksen mukaista käyttää jalostukseen, se omana mielipiteenäni myös. Kyllä kaverit kiitoksiin osallistuu... mutta kuinka käy kun menee päin pe....tä?

 

 

Vai puuttui sieltä sana terveys, no, tottahan jokainen haluaa kasvattaa pentueen joka on rotumääritelmältään, terveydeltään , luonteiltaan, ominaisuuksiltaan täydellinen. Minä nostan hattua jos sellaisia syntyy, kyllä kasvattajat varmaan yrittävät parhaansa mukaan käyttää yhdistelmiä joista mainittuja ominaisuuksia tulisi.
Mutta kun luonto ei aina tottele, syntyy niitä jotka eivät täytä mainittuja kohtia, sellaisia joista tulee niitä kotikoiria, jotka silti saavat rakastavan kodin, hellyyttä, kaveruutta.. Jotka pieniä vikojaan lukuunottamatta ovat muilta osin sitäkin parempia.... ajatuksella aikaa sitten omistamaani collieen, jota kaiholla yhäkin muistan.IP

 

Rodun ulkönäkäasioihin ei UPK voi puuttua, rodun ulkonäköraamit tulevat rotumääritelmästä, jonka päättää ja josta vastaa rodun kotimaan rotujärjestö.

Jos kaikki mudi-ihmiset eroavat niin ei ole porukkaa äänestämään mudin PEVISA:n puolesta - vain jäsenillä on äänioikeus.

Rotujärjestöllä pitää olla ja tulisi olla valtaa jalostustoimintaan - yli yksittäisen kasvattajan. Eli yksittäinen tietämätön tohelo voi pilata lähes koko pienen rodun populaation Suomessa käyttämällä sairaita koiria. Esim. monessa rodussa PRA (ja muut tappavat taudit) ovat vieneet rodun 0-tilanteeseen, kun ei ole ollut PEVISAA, eikä ole ajoissa puututtu.
Sitä enemmän valtaa mitä enemmän jäseniä, ja mitä toimivammat systeemit.

Rotuyhdistyksen tulisi kerätä ja jakaa terveystietoa, tukea ja ohjeistaa kasvattajia, ja myös pennun ostajia. Iso ongelmahan UPK:ssa on että jalostustoimikunnassa ei ole eläinlääkäreitä ja genetiikan asiantuntijoita, joka muissa rotujärjestöissä on ihan normi käytäntö.

Boikotista on vähän hyötyä, vallankaappaus voisi olla toimivampaa - vapaita hallituspaikkoja on paljon syksyllä jaossa.

 

Riitta Hohtela on siis UPK:n jalostustoimikunnan puheenjohtaja ja ainoa mudiedustaja. Hän on tänä keväänä kasvattanut täysin tietoisesti pentueen, joka ei täytä PEVISA-ehtoja (uroksella ei ole mitään virallisia terveystutkimuksia). Rekisteröintiporsaanreiän takia hän pystyy kuitenkin rekisteröimään pentueen EJ-rekisteriin, jolloin ne voivat mm. osallistua normaalisti näyttelyihin, ym.

SUMU ry:n hallitus ei, enkä myöskään minä henkilökohtaisesti, voi hyväksyä moista toimintaa jalostustoimikunnan jäseneltä. Jokaisella voi ja saa olla omat mielipiteensä PEVISA:sta, mutta luottamustehtävissä olevien pitää noudattaa sääntöjä ja olla hyvänä esimerkkinä muille kasvattajille ja harrastajille. UPK:n hallitus on täysin hampaaton ja käytännössä tällä hetkellä hyppii voimakkaasti PEVISA:aa vastustavan Riitta Hohtelan pillin mukaan.

Jenni, vaikka nauraminen tunnetusti pidentää ikää, niin itse en näe mitään hymyilemisen aihetta esimerkiksi siinä että UPK:n nykyhallitus pj etunenässä kannustaa teettämään pentuja terveystutkimattomista vanhemmista ja istuttaa sellaista kasvattajaa vieläpä jalostustoimikunnan puheenjohtajan pallilla, vaikka jo ties kuinka monessa yleiskokouksessa on selkeä enemmistö ilmaissut mielipiteensä siitä, millaisilla suuntaviivoilla (esim. PEVISA) mudeja tulisi Suomessa kasvattaa, että rotu säilyisi terveenä. Ehkä me vain Jenni ajatellaan asioista eri lailla, ja sun mielestä tuollaisessa ei ole mitään nurisemisen aihetta. Ehkä se sitten vaan on sitä että huipulla tuulee ja on kovin yksinäistä. Ehkä järjestötoiminnassa ei todellakaan tarvitse ottaa jäsenistön mielipiteitä huomioon.

Mutta loppukädessä jokainen kasvattaja tekee omat päätöksensä, kuten myös pennun ostajat siinä suhteessa, mistä pentunsa haluavat hankkia. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että hyvin monet kasvattajat jotka tällä palstallakin pyörivät, kannattavat terveystutkimusten teettämistä jalostustoimintaa ajatellen -mitä väliä UPK:n linjauksella tässä yhteydessä on? Toki jäsenten mielipiteet on huomioitava ja joustettava molemmin puolin (vallan mukana tulee vastuu), mutta lähtökohtaisesti jokainen on vastuussa omasta itsestään ja toiminnastaan.

Sitä en kiellä, etteikö päättämään pääsisi joskus vääriä ihmisiä. Toisaalta voihan olla, että kysymys terveystutkimustenkin kohdalla on periaatteista joista ei olla puolin tai toisin valmiita antamaan periksi. Itse kannatan ehdottomasti terveystutkimusten tekoa aina ja kaikkialla ennen kaikkea jalostuskoirien yhteydessä, mutta se, että joku muu ei niin tee, ei vaikuta omaan toimintaani ja ajatusmaailmaani. Minulla on mahdollisuus valita mistä pentueesta haluan omat pentuni ottaa. Samoin JOS joskus kasvatustyöhön ryhtyisin, en jättäisi yhdeltäkään koiralta terveystutkimuksia väliin vain siksi ettei järjestö siihen kannusta.
_________________

Olen vain sitä mieltä, että nurista saa ja äänensä tuoda ilmi, mutta vastauksen ei tarvitse näkyä omassa toiminnassaan siinäkään tapauksessa, ettei se miellytä. Mielipiteistä ja periaatteista saa keskustella ja niitä saa (ja pitää) kyseenalaistaa, mutta valitettavasti hyvin usein niiden muuttamiseen vaaditaan jotain hyvin radikaalia tapahtumaa (=tässä tapauksessa esim. hyvin sairaita koiria). Usein syyllistäminen ja riitely saa pukarit pysymään omassa kannassaan kynsin ja hampain, vaikka huomaisikin olevansa väärässä.

Huipulla ollessa sekin on valitettavaa, että kun toiselle kumartaa, toiselle joutuu pyllistämään. Se ei ole helppo paikka ja siksi sanoinkin aiemmin että mielestäni riittää että itse tietää tekevänsä sen minkä voi, niin hyvin kun voi. Kaikkia ei pysty aina miellyttämään. Asialle nauraminen ja selän kääntäminen ei auta ketään, mutta on oltava vahva ja osattava hymyillä vaikka lokaa tulee suunnasta tai toisesta. Toteaisimpa tähän vielä sen, että Jokainen on edelleenkin mielestäni vastuussa vain itsestään ja omista teoistaan. Niin järjestön päättäjät, kuin jäsenetkin.

Kuten Jonna itsekin tiivistit asiani minua osuvasti lainaten: kasvattaja tekee itse jalostuspäätöksensä rotujärjestön kantaa mukaillen tai siitä piittaamatta (tarkoittaen tässä yhteydessä sitä, jättääkö PEVISAN:n väliin vai noudattaako sitä vaikka rotujärjestö ei sitä vaatisikaan). Pennun ostajat arvioivat mistä pentunsa haluavat: kennelistä joka voi hyvillä mielin todeta vievänsä rotua eteenpäin, tai vaihtoehtoisesti sieltä auton peräkontista. Kun tarjonta ja kysyntä eivät kohtaa, tarjonta vähenee. Ilman mitään naureskelua tai vahingoniloa selän takana. Rehellisesti sanottuna ei olisi tullut mieleenkään että tulkitset toteamiseni pentujen "jäämisestä käsiin" hähättelynä tai asenteella "siitäs saivat". Mutta totuushan on se, mitä joku (olisiko ollut Rauno?) sanoi jossain aiemmassa keskustelussa aikaa sitten: hyville pennuille on aina olemassa koti jossain ilman pelkoa, että ne jäävät omiin jalkoihin pyörimään.

Jonna, palaapa ketjussa taaksepäin. Meidän kädenvääntömme lähti liikkeelle siitä, kun osoitin myötätuntoa IHMISTÄ kohtaan näkemyseroista riippumatta. Ilmeisesti pahoitit mielesi siitä. Ihmettelet intoani ymmärtää ihmistä joka ei ajattele kuten itse ajattelen, tai joka tekee asiat parhaaksi katsomallaan tavalla vaikka se valtaosan mielipiteistä poikkeaisikin. Minäkään en ymmärrä miksi joku on PEVISA:a vastaan, mutta minulla riittää sympatiaa aitoa ihmistä kohtaan asian takaa, ihmisenä itsenään vaikka olisin hänen kanssaan ratkaisevasti erimieltä painavista, suuristakin kysymyksistä (kuten tämä PEVISA-kysymys). Kaikki ei aina ole niin mustavalkoista, miltä näyttää. Tuskin Jonna sinäkään olisit yhtä kärkäs ja päällekäyvä siviilissä, minkä kuvan tämä palsta sinusta antaa. Syyllistävä ja hyökkäävä asenne ei aina auta kun jonkin asian puolesta haluaa taistella. Siitä kai voimme olla samaa mieltä, että riitelemällä tai sotimalla ei ole yksikään riita koskaan ratkennut.

En ole kirjoituksessani nimennyt koiria enkä kasvattajia, myöskään kuvissa olevat koirat ovat nimettömiä. Haluan Teidän heräävän miettimään mudin kasvatuksen kokonaisuutta.  Mihin ollaan menossa? Mitä voidaan tehdä? Jos kaikkea katsotaan ruusunpunaisten lasien läpi pudotaan pian korkealta ja kovaa.

Mikäli kerran vuodessa saadaan asiantuntija arvioimaan koirat ja vedetään arvioinnista oikeat johtopäätökset, on mahdollisuus linjata mudikasvatuksen suunta oikeaksi.

Kuluvana vuonna harvinaisen suuren koiramäärän arvioinnin suoritti unkarilainen rotujemme erikoistuomari.

Toivottavasti saamme ensi vuonna vastaavan määrän koiria ja arvioinnin suorittaisi myös rodun tunteva tuomari. 

Toivosin että tuomari kertoisi ainakin kilpailuluokissa yleisölle perustelut sijoituksilleen. Se voisi avata silmät katsomaan koiria ja arvioimaan asioita itsekkin.

 

Euroopan Voittajanäyttelyssä 2006, rotujemme kasvattaja saavutti kasvateillaan viisi Euroopan Voittaja 2006 -titteliä.

Hän on mudien "Grand Old Man", unkarilainen Zsiros Csaba.  Zsiros Csaban työ mudin jalostuksen hyväksi on ainutlaatuista. Lähes jokaisen nykymudin takaa löytyy Zsiros Csaban kasvattama koira. Hänen kasvattamansa ensimmäinen pentue on syntynyt vuonna 1976.

Pääosa hänen kasvateistaan on elänyt tavallisina koti- ja työkoirina Unkarissa. Vuosien kuluessa myös ulkomaalaiset rodun harrastajat ovat löytäneet hänet ja hakeneet häneltä koiria mm. Ranskaan, Hollantiin, USA.n, Kanadaan, Saksaan ym.

Mudien lisäksi hänellä on pitkä ja menestyksekäs ura pulien ja pumien kasvatustyössä.  Hänet on palkittu Unkarin Kennelliitton kultaisella kasvattajapalkinnolla.  Hänen ansiotaan on Suomen erinomainen mudikanta.

Tutustuin Zsiros Csabaan ensimmäisellä unkarinmatkallani ja ihastuin hänen silloiseen koiraansa vuonna 1984.  Yritin ostaa tämän nartun, onnistumatta siinä, silloin alkoi yhteistyömme, joka on jatkunut nyt yli 20 vuotta.

Arvostan hänen rehellistä ja avointa suhtautumista rotuhimme. Ongelmista voidaan keskustella ja hän yrittää parhaansa saadakseen kasvatustyössään aikaan luonteeltaan, rakenteeltaan ja käyttöominaisuuksiltaan erinomaisia koiria. Aina ja kaikessa ei voi onnistua, mutta pystymme keskusteluissamme analysoimaan syyt ja seuraukset.

Ilman hänen antamaansa asiantuntevaa apua en olisi koskaan pystynyt etenemään omassa kasvatustyössäni.  Olen onnellinen että olen voinut tuoda esille hänen ainutlaatuista kasvatustyötään ja auttaa omasta puolestani näiden koirien julkista esittämistä.

Hänen tietonsa, taitonsa ja työnsä on näkynyt unkarilaisen mudi ja pumi-populaation kehittämisessä. Hän on mudin merkittävin kasvattaja kautta aikojen ja pumikasvattajana hänen työnsä on ollut nykypäivän kannassa uraa uurtavaa.

Tässä muutama näkyvä tulos Zsiros Csaban laadukkaasta kasvatustyöstä:

1991 Maailmanvoittajanäyttelyssä Dortmundissa ROP mudi Nyirségfia Pityke
1991 Euroopan voittajanäyttelyssä Kööpenhaminassa ROP mudi Nyirségfia Pityke

1993 Euroopan voittajanäyttelyssä, Budapestissä, ROP mudi Nyirségfia Csinos Szófogadás
1998 Maailman voittajanäyttelyssä, Helsingissä, ROP mudi Nyirségfia Csinos Szófogadás

2004 järjestetyssä Unkarilaisten rotujen maailmankongressissa ja siihen liittyvissä näyttelyissä 3 x ROP mudi Nyirségfia Maci ja ROP pumi Nyirsegfia Vandor.

Euroopanvoittaja 2006 Nyirségfia koirat:

EUV-06 Nyirségfia Rozzsont

EUV-06 Nyirségfia Nudli

EUJV-06 Nyirségfia Serif

EUJV-06 Nyirségfia Suba

Mudien ROP-kasvattajaryhmä, joka koostui e.m. koirista

EUJV-06 Nyirséfia Apacs

Toivon Zsiros Csaban jatkavan menestyksekästä kasvatustyötään ja jaksavan vielä pitkään toimia esimerkkinä rotujemme kasvattajille sekä jakaa tietojaan nuoremmille rotujemme harrastajille.