Viimeaikoina on kiivaasti keskusteltu eri palstoilla rotujemme JTO.sta ja siihen liittyvistä PEVISA-määräyksistä.  Näkökannat ovat suuresti toisistaan poikkeavia.

Unkarinpaimenkoirat ry järjesti touko- kesäkuussa rotujen JTO ja PEVISA ehdotuksien esittely- ja keskustelutilaisuudet.

Komondorin harrastajat totesivat tosiasiana, että on turha rajoittaa millään määräyksillä näin pieni populaatioisen rodun kasvatusta ja katsoivat JTO:ta tarvittavan vasta kun rodulla on yli 50 yksilön kanta.

Kuvasz harrastajat eivät ole haluneet esittää minkäänlaista kannanottoa. Syyskokoukseen on kuitenkin JTO esitys laadittava. 

Vain muutama rotua edustava  henkilö oli mukana pumien JTO.sta keskustelemassa. He halusivat väljentää PEVISA määräystä, jotta mahdollisimman montaa eri koiraa käytettäisiin kasvatustoiminnassa. Esitettiin että koiraa voitaisiin käyttää, ilman pakollisia tutkimuksia, yhden kerran. Sen jälkeen, mikäli sitä vielä haluttaisiin käyttää, se olisi lonkkakuvattava. Esitys sai suopean vastaanoton. Eduksi nähtiin jalostuspohjan mahdollinen laajeneminen, eikä lonkat ole rodussa minkäänlainen ongelma. Kukaanhan ei kiellä kuvaamasta koiraa ennen ensimmäistäkin jalostuskäyttöä, tällä pyritään vaan helpottamaan valintamahdollisuutta. Voidaan käyttää koiraa, jonka omistajalle ei ole tullut mieleenkään, että joku haluaisi juuri hänen koiraansa jalostukseen.

Pulin JTO.hon esitettiin sitä sun tätä, mutta minulle jäi ainakin epäselväksi millainen JTO.sta halutaan. Halutaan PEVISA,  mutta millainen?  Asiaa ei oltu valmisteltu kuten olisi pitänyt. Suomessa oleva pulipopulaation koko ei mielestäni kestä kovin tiukkoja vaatimuksia. Tulisi ennen vaatimusten esittämistä laskea, kuinka monta suomen rekisterissä olevaa yksilöä ne vaatimukset täyttää, jotta ei rajata käytettävässä olevia koiria pois ja todeta jälkikäteen: Hups... kuinkas tässä nyt näin kävikään.

Mudin JTO-  ja PEVISA-esityksen tekijät pyrkivät samaan kun pumin esityksen laatijat. He perustelivat esitystään mudin pienenllä populaatiokoolla ( 53 rekisteröityä yksilöä, viiden viimeisen vuoden aikana) ja halusivat että mahdollisimman montaa yksilöä käytettäisiin jalostuksessa.

Mudi-ihmiset näkivät koko esityksen musta-valkoisena. Pääosa mukana olleista rodun harrastajista ei itse kasvata mutta he tietävät kaiken kasvatuksesta. Heidän mielestään mudien lonkat on ehdottomasti kuvattava, mieluiten myös kyynärpäät, polvet ym ja silmäpeilaus kuuluu myös PEVISA-ehdotukseen. Siitä ei tule poiketa, koska kaikki tieto on saatava, maksaa mitä maksaa ja kuka maksaa, eivät ainakaan he itse. Onko tiedohalun takana pelkästään uteliaisuus? Mikäli näin laajaa tietoa halutaan, pitäisi miettiä myös maksumies. Suostuisivatko tiedonhaluiset järjestämään esim. match shown, jonka tuotolla rahoitettaisiin muditutkimuksia.   Esityksen mukaisten pakollisten, laajojen tutkimuksien määrääminen terveelle rodulle tuntuu hätävarjelun liioittelulta ja kasvattajien hyväksikäytöltä.

Palaverin lopputuloksena on mudille kaksi eri PEVISA-ehdotusta, joista äänestetään sitten UPK:n syyskokouksessa.

1. Jalostustoimikunnan ehdotus, jossa lähtökohta on sama kun pumillakin, eli lonkkakuvaus viimeistään ennen kun koiraa käytetään toistamiseen jalostukseen.

2. "Mudistien" vaatimukset täyttävä esitys, jossa vaaditaan ennen koiran jalostukseen käyttämistä, lonkkakuvaus, kyynärpäiden kuvaus, polvitarkastus ja silmäpeilaus.

Pitäisi muistaa todellisuus. Haluta voi vaikkapa kuun taivaalta, mutta onko toive realistinen.  Pumia lukuunottamatta, rotujemme populaatiokoot ovat minimaalisia. Säilyykö elinkelpoinen populaatio maassamme, riittääkö roduillamme kasvattajia. Ensisijaisena tavoitteena tulisi ylläpitää elinkelpoinen koirakanta ja vasta sen jälkeen voidaan tehdä valintoja ja karsintaa jalostukseen käytettävissä yksilöissä. PEVISA-karsii vääjäämättä osan kannasta jalostuksen ulkopuolelle.  Onko meillä varaa siihen?