Pitkäaikainen harrastus muuttuu aikaa myöten elämäntavaksi.  Valinnat tehdään luonnollisesti elämäntavan mukaisesti. Koiraharrastajan asuminen ja liikkuminen toimii harrastuksen ehdoilla.  Auto on lähes välttämättömyys. Itselläni on pyörillä liikkuvia koirankoppeja ollut useita, vaihdossa on siirrytty aina kookkaampaan malliin. Tässä on kuvakertomus nykyisestä kutyahasz´ista. Siinä oli hankkiessani sisätilojen eristys ja sähköistys sekä 230W että 12W jännitteiselle virralle sekä tupla-akku.

Varustukseen kuuluu nyt sisä- ja ulkovalaistus, keitin, jääkaappi/kylmälaatikko, mikrouuni, kannettava PC, sekä inventteri.  Lämmön saa joko sähköllä tai Eberspahin-polttoainelammittimellä.

Vesi kulkee mukana kanistereissa, jotka voi tarvittaessa vetää esiin.

Ne täytetään takaluukun kautta.

Kiinteitä koirahäkkejä on neljä. Kolme lepopaikan alla ja yksi takaosassa.

Makuupaikka muokkautuu tarpeen mukaan lepopaikasta lisähäkkien alustaksi.

Pöytä jonka voi jatkaa klaffin avulla. Repsikan istuin kääntyy  ympäri ja toisena istuimena käy mukana kulkeva tikasistuin.

Kattoluukku, jolla voi säädellä ilmanvaihtoa, lisänä voi käyttää irrallista puhallinta. Ikkunat olen tummentanut kalvolla jonka pitäisi myös vähentää auringonsäteiden lämmittävää vaikutusta sekä estää ulkopuolisten näköyhteys.  Vahva väliverho toimii ison tuulilasin lämmöneristeenä sekä kuumuutta että kylmyyttä vastaan.

Tilaa on riittävästi emännälle sekä koirille ja tarpeen vaatiessa vielä mukaan lähtevälle kaverillekin. Menopeli on tarkoitus vielä ehostaa ulkopuolelta.

Toivon että puna-valkoinen koppi palvelisi pitkään ja kuljettaisi koirani moneen paikkaan.

Miksi päädyin tällaiseen vanhaan isoon autoon, tai jonkun mielestä ehkä pieneen. Yhdeksänkymmentäluvun alussa kokeilin asuntoautolla liikkumista Euroopassa ja sen jälkeen haaveissa on ollut sellainen. Toisaalta realiteetit on huomioitava. Iso auto tulee kalliiksi, käyttää sitä tai on käyttämättä.  Sen vuoksi tämä puna-valkoinen koirankoppi on haaveiden ja tarpeiden kompromissi.