Unkarinpaimenkoirat ry:n yleiskokous on päättänyt ja Kennelliitto on vahvistanut mudille yhden lukumääräisesti pienten rotujen tiukimman PeViSa määräyksen. Määräys on voimassa 31.12.2013 saakka. Nyt tarkistetaan lähes kaikki jalostukseen käytettävät koirat määräyksen mukaisesti.

Silti mudeista löytyy ja tulee löytymään perinnöllisiä sairauksia ja vikoja, eikä yksikään kasvattaja voi taata että pennut syntyvät terveistä vanhemmista  ja ovat terveitä.

Tässä muutama linkki nyt esiin tulleisiin sairaustietohin:

Epilepsia (Jonna Laitisen kirjoitus)

Kaihi (Celeste Pongraczin kirjoitus)

Nämä tiedot ovat vain jäävuoren huippu, eivätkä uudet rajoitukset ja määräykset tule tekemään mudirodusta tervettä.

Mitä enemmän rajoitetaan kasvattajien mahdollisuuksia ja jalostusmateriaalin käyttöä, sitä pienemmäksi Suomessa mudin jalostukseen käytettävä populaatio muodostuu.  Kun jalostuspopulaation sukulaisuusaste kasvaa, esiintulevat sairaudet lisääntyvät. 
Mudilla on esiintynyt vain yksittäistapauksia autoimmuunisairauksista, mutta ne uhkaavat pientä populaatiota seuraavaksi.

Tiedän että "asiantuntijoiden" mukaan rotuun otetut koirat tulevat pelastamaan mudin rotuna.  Minä olen asiasta erimieltä.
Kun käytämme mudin jalostukseen tuntemattomasti polveutuvia koiria, emme tiedä millaisia ominaisuuksia ne tuovat mukanaan.

Perinnölliset ominaisuudet ja sairaudet saattavat hypätä useamman sukupolven yli ja kun emme tunne käyttämiemme jalostuskoirien taustalla vaikuttavia koiria ja niiden ominaisuuksia teemme jalostustyötä "pussi päässä".

Hyvällä onnella saatamme päästä muutaman sukupolven verran eteenpäin, mutta sitten tulee eteen ongelma.  Mitkä koirat kantavat perimässään k.o. ongelman aiheuttajaa?  Emme tiedä ratkaisua, mikäli koiramme vanhemmilla ei ole sukutaulua, eikä meillä tietoa kenellä, missä ja millaisia nuo taustalla vaikuttavat koirat ovat olleet.

Oman näkemykseni mukaan kasvattajan on tärkeä tuntea käyttämänsä jalostuskoirat mahdollisimman hyvin, myös koirien vanhemmat, sisarukset  ym. mahdollsimman laajasti. Ei vaan kuvien ja sukutaulujen perusteella, vaan aivan konkreettisesti.  Miettiä mitä hyviä ja huonoja ominaisuuksia niissä on, miten saada aikaan niitä parempia jälkeläisiä.

Mikäli rotuun halutaan uutta verta niin risteytys tunnettuihin rekisteröityihin koiriin on parempi vaihtoehto kun tuntemattomasti polveutuvaan sekarotuiseen rakkiin. Unkarissa rotuunotetuissa koirissa on huomattava määrä muiden rotujen tuomia ominaisuuksia ja myös sairauksia (shetlanninlammaskoira ja australianpaimenkoira ovat tuonneet merlevärin ohessa myös silmäsairaudet, epilepsian ym.?)

Miksi emme hanki uutta verta mudiin risteyttämällä sitä lähes samanlaiseen kroatianpaimenkoiran kanssa aivan tieten tahtoen, se olisi paljon parempi vaihtoehto. 

Mudin kasvatuksen riskit ja kustannukset kaikkine PEVISA-vaatimuksineen tulevat rajaamaan rodun kasvatuksesta kiinnostuneiden toimia ja suunnitelmia tehokkaasti.  Yksittäisiä pennunteettäjiä tulee varmasti olemaan, mutta pitkänlinjan kasvattajat, joilla olisi vaikutusta rotuun ja sen ominaisuuksiin, tulevat puutumaan Suomesta.

Saamme Unkarista hyvin helposti kohtuullisella hinnalla "asiantuntijan" ja luotettavan välittäjän avulla, netistä kuvia katsomalla ja niiden avulla valitsemalla, ihastuttavan pennun luottokasvattajan kodista melkein kotiovelle.  

Miksi pennunostaja suostuisi suomalaisen kasvattajan tentattavaksi ja hänen ehtoihinsa, kun pentu tulee halvelmmaksi hankkia rodun kotimaasta.

Tässä aiheesta ajateltavaa, mietittävää miten toimia. Millaisia päätöksia tulevaisuus tuo tullessaan.  Suomi kuuluu EU-alueeseen, eikä voi rajata kaupankäyntiä rajojen yli.