Unkarilaisten paimenkoirien alkuperäinen tehtävä oli vartioida ja paimentaa karjaa.  Isokokoiset rotujemme edustajat, kuvasz ja komondor, erikoistuivat vartiointiin ja puolustamiseen. Niitä käytettiin pääasiassa yöllä kun karja oli asettautunut yöpymään. Tänä päivänäkin näiden rotujen edustajat ovat valmiina puolustamaan reviiriään. Pieniä koiria käytettiin karjan koossa pitämiseen, liikkeelle ajamiseen ja hälytyskoirina.

Koiria ei voitu pitää kytkettynä työtehtävissä, joten niiden piti pysyä uskollisesti oman isäntänsä ja perheensä mukana. Vanhassa paimenyhteisössä arvostettiin koiran koulutettavuutta, työkykyä, kuuliaisuutta, pidättyväistä ja varauksellista suhtautumista vieraisiin henkilöihin sekä eläimiin. Epäluuloisuus ja pidättyväinen luonteenpiirre on pysynyt koiriemme nykyisessäkin kannassa enemmän tai vähemmän.

Emme aina muista koiriemme alkuperää ja siitä johtuvaa käytöstä. Ensimmäisen koiransa hankkivan on vaikea hahmottaa, mitä kasvattaja ja muut asiantuntijat tarkoittavat puhuessaan pennun sosiaalistamisesta.  Unkarilaisten rotujen kohdalla on tärkeää totuttaa koira vieraisiin ihmisiin ja vieraaseen ympäristöön.

Emme saa syyllistää koiran omistajaa, mikäli hän ei ole onnistunut tehtävässä täydellisesti. Koirissa on eroja ja myös niiden käytöksessä.  Mielestäni on riittävää että tällainen koira suostuu vieraankin käsiteltäväksi vaikeuksitta ja liikkuu oudossa ympäristössä omistajansa mukana, vaikka sillä onkin häntä alhaalla.  Emme voi vaatia että luontaisesti pidättyväisestä koirasta saisi aina seurakoiramaisesti käyttäytyvää hännänheiluttajaa.

Mielestäni meidän tulee hyväksyä rotujemme alkuperäinen ominaisuus yhtenä luonteenpiirteenä eikä pyrkiä muuttamaan sitä nykytrendien mukaiseksi.  Vaihtoehtona on etsiä sellainen rotu, jonka luonne on toivomuksen mukainen.