hyvän periyttäjän määre riiippuu tasan siitä, mitä hakee. yksi, luonnetta, toinen terveyttä, kolmas ulkönäköä, neljäs käyttöominaisuuksia jnejne. Harva hakee näitä kaikkia, valitettavasti yleisimpänä mielessä on näyttelymenestys.
SKLn jalostuspuolelta sanovat, että pentuun vaikuttaa voimakkaasti sukutaulussa näkyvät kymmenen sukupolvea. Eli linjoja pitää tunte hieman pidemmälle.
Hyvää periyttäjää ei tiedetä ennekuin nähdään mitä se on muutamassa yhdistelmässä jättänyt. Siksi jalostuskoira tulee valita myös suvun perusteella, omat tittelit kun eivät periydy. KOiran fenotyyppi ei vielä kerro juuri itään, vain genotyyppi ratkaisee.

Täydellistä koiraa ei ole eikä tule, mutta...

Mielestäni tasaista keskitasoa parempaa jälkeä jättänyt narttu on arvokkaampi (ja ennen kaikkea merkityksellisempi) jalostuskoira kuin narttu, joka on jättänyt muutamia tähtiä, tusinan perussesssuja ja lisäksi merkittävän määrän suuria virheitä omaavia yksilöitä.

Yksi varsin menestynyt pumikasvattaja sanoi, että jos hän olisi kaikkia kriitikoita kuunnellut (esim. juuri luonnetestituloksista), ei hän olisi pentuettakaan kasvattanut. Kuitenkin hänen koiriensa laatu, sekä näyttö, että käyttö, että terveysmittareilla on tällä hetkellä tämän maan ylivoimaisesti paras. Kasvattajalla tulee olla näkemys, ja kasvattajalla tulee olla myös kanttia kantaa vastuu tekemisistään myös virheistään... 

Yksilön jalostusarvon tärkein mittari on jälkeläistulos.

Tietenkin yksilön pitää itsekkin olla terve ja tasapainoinen kaikin puolin, mutta siltikin hyvä jalostusyksilö on sellainen joka jättää tasaista jälkeä.

Ainahan sitä ei voi 100% tietää mitä sieltä tulee, mut jos sieltä pelkkää kakkaa tai keskinkertaista huonompaa jälkeä tulee (tasalaatuinen keskitaso on parempi kuin muutama tähdenlento, niin kuin tuossa aiemmin joku mainitsikin) , niin sitä sopii miettiä, että onko kyseinen yksilö soveltuva jalostukseen vaikka se itse olisikin huippuyksilö.

Yleinen harhaluulo on juuri se, että tittelit ja meriitit = hyvä jalostuskoira.

Ei ole tullut "sokeutta" omaa rotua kohtaan. Päinvastoin, on muutaman viime vuoden aikana silmät räpsähtäneet auki rodun tilanteesta. Mikä ei tosiaankaan nykyään mikään häävi ole.
Jengi on jakautunut kolmeen osaan: Yksi porukka kasvattaa ulkonäköä-> vaan näyttelytulokset merkkaa jotain, ei sen nyt niin väliä jos vähän jotain kremppaa on. Toinen porukka kasvattaa "muka" terveitä koiria mutta ne ei paljon sitten edes rodun keskitasoa ulkonäöllisesti muistuta. Ja kolmas jengi kasvattaa mistään mitään viis veisaten koska kauppa käy.

Rotuyhdistyskin on ihan munaton koko touhussa. Siltä suunnalta vastustetaan kaikkea mahdollista parannusta/muutosta. Jopa jäsenten halu PEVISAan menosta saatiin boikotoitua hienoilla puheilla ja lupauksilla. Mutta eipä ole mitään tapahtunut senkään osalta

Joten nimimerkin omassa rodussani kirjotusta melko pitkälti myötäillen. Vakkei samasta rodusta olekaan kyse.

Saatanhan minä omalta osaltani, ja oman näkemykseni kasvatuksesta kertoa, en kenenkään muun... se tässä julki tuotakoon.
Jokainen kasvattaja on itse vastuussa siitä kasvatustyöstä, niistä koirista joita käyttää ja valitsee jalostukseen. Hänen itsensä pitää osata perustella miksi teettää jonkin yhdistelmän, mitä se tuo rotuun, onko yhdistelmän jälkeläiset luonteiltaan ulkomuodoltaan odotettavissa sellaisiksi kuin mahdollisesti toivoisi.
Kukaan, ei rotujärjestö, ei kennelliitto, ei muut kasvattajat kanna vastuuta, ei maksa tutkimuksia, ei muutenkaan kanna vastuuta siitä mitä kasvattaja tekee. Kyllä kasvattaja saa käyttää niitä mahdollisuuksia mitä kennelliitto antaa, sitä varten ne rekisteröintisäännöt siellä on.
Emme kukaan vaikka kuinka haluaisimme voi keneltäkään yksityishenkilöltä niitä kieltää.
Kennelliitto on kuitenkin se ylin elin joka rekisteröinneistä päättää, eikö ole näin.
Tämä kasvattaja jonka kasvatustyötä arvostelette, on monen teidän omien koirienne kasvatustyön takana, sitä kai on turha kieltää... moni on varmaan myös oppinsa saanut häneltä?
Rotujärjestön jalostustoimikuntaan kuuluvana, olkoonkin sitten puheenjohtaja, ei hän teidän kenenkään kasvatustyöhön puutu, ei valitse teille jalostuskoiria , kyllä te ne ihan itse joudutte valitsemaan ja vastuun kantamaan.
Jalostustoimikunta koostuu monesta erirotujen edustajasta, eikä asioista kukaan päätä yksin.
Ihmettelen suuresti noita boikotti ehdotuksia sun muuta arvostelua, itse yritän katsoa kokonaisuutta, en ymmärrä sitä etteikö saisi asioista olla erimieltä, ei siitä mitään tule jos kaikki kulkevat samaa latua.
Varmasti teistäkin moni joutuu pohtimaan itse itsenäisesti omia asioitaan, koiriaan, mitkä ovat omat tavoitteet, mihin suuntaan haluatte harrastamaanne rotua jalostuksessa käyttää, muuttaako yhdistelmä väärään suuntaan rotua, millaisa luonteita on odotettavissa, saattaako jotain muuta olla odotettavissa? Kuitenkaan kaikkia koiria ei ole tarkoituksen mukaista käyttää jalostukseen, se omana mielipiteenäni myös. Kyllä kaverit kiitoksiin osallistuu... mutta kuinka käy kun menee päin pe....tä?

 

 

Vai puuttui sieltä sana terveys, no, tottahan jokainen haluaa kasvattaa pentueen joka on rotumääritelmältään, terveydeltään , luonteiltaan, ominaisuuksiltaan täydellinen. Minä nostan hattua jos sellaisia syntyy, kyllä kasvattajat varmaan yrittävät parhaansa mukaan käyttää yhdistelmiä joista mainittuja ominaisuuksia tulisi.
Mutta kun luonto ei aina tottele, syntyy niitä jotka eivät täytä mainittuja kohtia, sellaisia joista tulee niitä kotikoiria, jotka silti saavat rakastavan kodin, hellyyttä, kaveruutta.. Jotka pieniä vikojaan lukuunottamatta ovat muilta osin sitäkin parempia.... ajatuksella aikaa sitten omistamaani collieen, jota kaiholla yhäkin muistan.IP

 

Rodun ulkönäkäasioihin ei UPK voi puuttua, rodun ulkonäköraamit tulevat rotumääritelmästä, jonka päättää ja josta vastaa rodun kotimaan rotujärjestö.

Jos kaikki mudi-ihmiset eroavat niin ei ole porukkaa äänestämään mudin PEVISA:n puolesta - vain jäsenillä on äänioikeus.

Rotujärjestöllä pitää olla ja tulisi olla valtaa jalostustoimintaan - yli yksittäisen kasvattajan. Eli yksittäinen tietämätön tohelo voi pilata lähes koko pienen rodun populaation Suomessa käyttämällä sairaita koiria. Esim. monessa rodussa PRA (ja muut tappavat taudit) ovat vieneet rodun 0-tilanteeseen, kun ei ole ollut PEVISAA, eikä ole ajoissa puututtu.
Sitä enemmän valtaa mitä enemmän jäseniä, ja mitä toimivammat systeemit.

Rotuyhdistyksen tulisi kerätä ja jakaa terveystietoa, tukea ja ohjeistaa kasvattajia, ja myös pennun ostajia. Iso ongelmahan UPK:ssa on että jalostustoimikunnassa ei ole eläinlääkäreitä ja genetiikan asiantuntijoita, joka muissa rotujärjestöissä on ihan normi käytäntö.

Boikotista on vähän hyötyä, vallankaappaus voisi olla toimivampaa - vapaita hallituspaikkoja on paljon syksyllä jaossa.

 

Riitta Hohtela on siis UPK:n jalostustoimikunnan puheenjohtaja ja ainoa mudiedustaja. Hän on tänä keväänä kasvattanut täysin tietoisesti pentueen, joka ei täytä PEVISA-ehtoja (uroksella ei ole mitään virallisia terveystutkimuksia). Rekisteröintiporsaanreiän takia hän pystyy kuitenkin rekisteröimään pentueen EJ-rekisteriin, jolloin ne voivat mm. osallistua normaalisti näyttelyihin, ym.

SUMU ry:n hallitus ei, enkä myöskään minä henkilökohtaisesti, voi hyväksyä moista toimintaa jalostustoimikunnan jäseneltä. Jokaisella voi ja saa olla omat mielipiteensä PEVISA:sta, mutta luottamustehtävissä olevien pitää noudattaa sääntöjä ja olla hyvänä esimerkkinä muille kasvattajille ja harrastajille. UPK:n hallitus on täysin hampaaton ja käytännössä tällä hetkellä hyppii voimakkaasti PEVISA:aa vastustavan Riitta Hohtelan pillin mukaan.

Jenni, vaikka nauraminen tunnetusti pidentää ikää, niin itse en näe mitään hymyilemisen aihetta esimerkiksi siinä että UPK:n nykyhallitus pj etunenässä kannustaa teettämään pentuja terveystutkimattomista vanhemmista ja istuttaa sellaista kasvattajaa vieläpä jalostustoimikunnan puheenjohtajan pallilla, vaikka jo ties kuinka monessa yleiskokouksessa on selkeä enemmistö ilmaissut mielipiteensä siitä, millaisilla suuntaviivoilla (esim. PEVISA) mudeja tulisi Suomessa kasvattaa, että rotu säilyisi terveenä. Ehkä me vain Jenni ajatellaan asioista eri lailla, ja sun mielestä tuollaisessa ei ole mitään nurisemisen aihetta. Ehkä se sitten vaan on sitä että huipulla tuulee ja on kovin yksinäistä. Ehkä järjestötoiminnassa ei todellakaan tarvitse ottaa jäsenistön mielipiteitä huomioon.

Mutta loppukädessä jokainen kasvattaja tekee omat päätöksensä, kuten myös pennun ostajat siinä suhteessa, mistä pentunsa haluavat hankkia. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että hyvin monet kasvattajat jotka tällä palstallakin pyörivät, kannattavat terveystutkimusten teettämistä jalostustoimintaa ajatellen -mitä väliä UPK:n linjauksella tässä yhteydessä on? Toki jäsenten mielipiteet on huomioitava ja joustettava molemmin puolin (vallan mukana tulee vastuu), mutta lähtökohtaisesti jokainen on vastuussa omasta itsestään ja toiminnastaan.

Sitä en kiellä, etteikö päättämään pääsisi joskus vääriä ihmisiä. Toisaalta voihan olla, että kysymys terveystutkimustenkin kohdalla on periaatteista joista ei olla puolin tai toisin valmiita antamaan periksi. Itse kannatan ehdottomasti terveystutkimusten tekoa aina ja kaikkialla ennen kaikkea jalostuskoirien yhteydessä, mutta se, että joku muu ei niin tee, ei vaikuta omaan toimintaani ja ajatusmaailmaani. Minulla on mahdollisuus valita mistä pentueesta haluan omat pentuni ottaa. Samoin JOS joskus kasvatustyöhön ryhtyisin, en jättäisi yhdeltäkään koiralta terveystutkimuksia väliin vain siksi ettei järjestö siihen kannusta.
_________________

Olen vain sitä mieltä, että nurista saa ja äänensä tuoda ilmi, mutta vastauksen ei tarvitse näkyä omassa toiminnassaan siinäkään tapauksessa, ettei se miellytä. Mielipiteistä ja periaatteista saa keskustella ja niitä saa (ja pitää) kyseenalaistaa, mutta valitettavasti hyvin usein niiden muuttamiseen vaaditaan jotain hyvin radikaalia tapahtumaa (=tässä tapauksessa esim. hyvin sairaita koiria). Usein syyllistäminen ja riitely saa pukarit pysymään omassa kannassaan kynsin ja hampain, vaikka huomaisikin olevansa väärässä.

Huipulla ollessa sekin on valitettavaa, että kun toiselle kumartaa, toiselle joutuu pyllistämään. Se ei ole helppo paikka ja siksi sanoinkin aiemmin että mielestäni riittää että itse tietää tekevänsä sen minkä voi, niin hyvin kun voi. Kaikkia ei pysty aina miellyttämään. Asialle nauraminen ja selän kääntäminen ei auta ketään, mutta on oltava vahva ja osattava hymyillä vaikka lokaa tulee suunnasta tai toisesta. Toteaisimpa tähän vielä sen, että Jokainen on edelleenkin mielestäni vastuussa vain itsestään ja omista teoistaan. Niin järjestön päättäjät, kuin jäsenetkin.

Kuten Jonna itsekin tiivistit asiani minua osuvasti lainaten: kasvattaja tekee itse jalostuspäätöksensä rotujärjestön kantaa mukaillen tai siitä piittaamatta (tarkoittaen tässä yhteydessä sitä, jättääkö PEVISAN:n väliin vai noudattaako sitä vaikka rotujärjestö ei sitä vaatisikaan). Pennun ostajat arvioivat mistä pentunsa haluavat: kennelistä joka voi hyvillä mielin todeta vievänsä rotua eteenpäin, tai vaihtoehtoisesti sieltä auton peräkontista. Kun tarjonta ja kysyntä eivät kohtaa, tarjonta vähenee. Ilman mitään naureskelua tai vahingoniloa selän takana. Rehellisesti sanottuna ei olisi tullut mieleenkään että tulkitset toteamiseni pentujen "jäämisestä käsiin" hähättelynä tai asenteella "siitäs saivat". Mutta totuushan on se, mitä joku (olisiko ollut Rauno?) sanoi jossain aiemmassa keskustelussa aikaa sitten: hyville pennuille on aina olemassa koti jossain ilman pelkoa, että ne jäävät omiin jalkoihin pyörimään.

Jonna, palaapa ketjussa taaksepäin. Meidän kädenvääntömme lähti liikkeelle siitä, kun osoitin myötätuntoa IHMISTÄ kohtaan näkemyseroista riippumatta. Ilmeisesti pahoitit mielesi siitä. Ihmettelet intoani ymmärtää ihmistä joka ei ajattele kuten itse ajattelen, tai joka tekee asiat parhaaksi katsomallaan tavalla vaikka se valtaosan mielipiteistä poikkeaisikin. Minäkään en ymmärrä miksi joku on PEVISA:a vastaan, mutta minulla riittää sympatiaa aitoa ihmistä kohtaan asian takaa, ihmisenä itsenään vaikka olisin hänen kanssaan ratkaisevasti erimieltä painavista, suuristakin kysymyksistä (kuten tämä PEVISA-kysymys). Kaikki ei aina ole niin mustavalkoista, miltä näyttää. Tuskin Jonna sinäkään olisit yhtä kärkäs ja päällekäyvä siviilissä, minkä kuvan tämä palsta sinusta antaa. Syyllistävä ja hyökkäävä asenne ei aina auta kun jonkin asian puolesta haluaa taistella. Siitä kai voimme olla samaa mieltä, että riitelemällä tai sotimalla ei ole yksikään riita koskaan ratkennut.