Juttu meni kuulemani mukaan jotakuinkin näin: Riitta halusi mudeille pk-oikeudet, jolloin muidenkin unkarinpaimenkoirarotujen harrastajat tahtoivat samat oikeudet, vaikka eivät vissiin ihan edes käsittäneet, että mistä oli/on kyse. "Meille, kun teillekin"... Riitta sitten ajoi Palveluskoiraliitossa sinnikkäästi tahtonsa läpi ja koeoikeudet saatiin vuonna 1990. Se oli mudien tulevaisuuden ja käyttöominaisuuksien säilyttämisen kannalta erinomainen asia.  
 
Tapsan hatusta. Tarina palkinnon takana meni muistaakseni seuraavasti, korjatkoon joku, jos muistini pätkii: Tapio Saxlin (pumiharrastaja) oli UPK:n hallituksessa silloin kun pk-oikeuksien anominen oli ajankohtaista (1989). Hän oli sanonut, että syö hatullisen sitä ihteään, jos .........  (Lainaus Virpi Leinosen kirjoituksesta)

Korjaus:  Tapio lupasi rotujärjestön hallituksen kokouksessa julkisesti että, mikäli rotujärjestön laittama anomus menee läpi ja PK-oikeudet hyväksytään Suomen palveluskoiraliitossa hän on valmis syömään hatullisen *******.  Useampi muukin palveluskoiraharrastaja ja tuomari oli Tapion kanssa samaan mieltä.  Unkarilaiset paimenkoirarodut olivat ensimmäisenä, ei perinteisenä PK-rotuina, haluamassa kilpailuoikeuksia.  Silloisessa Palveluskoiraliiton yleiskokouksessa asia käsiteltiin ja äänekkäimmin ainoastaan HPK.n edustajat vastustivat asiaa.  
Pohjoisen miehen kommentti kokouksessa oli: "Jonon jatkoksi sopii kaikki, kyllä meilän jäghälle mahtuu, mikäli haluaa kilphailla"
Kokouksen puheenjohtaja totesi asiasta päätettäessä, että meidän on anomus nyt hyväksyttävä ja jos joku unkarilaisten rotujen edustajista voittaa perinteisten rotujen edustajat reilussa kilpailussa, emme voi kun kumartaa ja onnitella voittajaa.   

Kun Tapion oli sitten aika lunastaa sanansa, niin Riitta antoi hänelle vaihtoehdon hatun ja p****n syönnille: hän sai lahjoitaa kiertopalkinnon parhaalle palveluskoiralle - siitä palkinnon nimi "Tapsan hattu"  

Tapsan hattu on mielestäni hieno, elävä ja Unkarilaisten paimenkoirien historiaan kuuluva palkinto, ja sen historian rotujärjestö voisi julkaista lehdessään ja sivuillaan.

Ensimmäisen  kerran palkinto jaettiin 1994 ja kiinnityksen palkintoon otti FIN KVA & MVA Szófogadás Huszon Negyes, omistaja ja ohjaaja  T. Multamäki.  Palkinto on jäänyt mudien "hallintaan", koska muut rotujemme edustajat eivät ole palveluskoirapuolella menestyneet.

On muistettava että mudilla oli, kun PK-oikeudet roduillemme haettiin, silloisen rotumääritelmän mukaan nartulla että uroksella säkäkorkeuden yläraja 47cm, johon sallittiin vielä 2-3 cm ylitys ilman että ulkomuototuomarit olisivat asiaan puuttuneet. Kilpailukoiriksi haluttiin luonnollisesti noita kookkaita yksilöitä ja nykyisen, rotumääritelmän mukaisen mudin, jalostuksen ongelmana on ja tulee vielä pitkään olemaan,  mudiemme suuri koko.

Kursivoidut tekstin kohdat ovat Mudi-foorumilta lainaus Virpi Leinosen täysin autettisesta kirjoituksesta.