Olen ennenkin ottanut kantaa asiaan ja kertonut että näiden  "asiantuntijoiksi" itsensä luokittelevien harrastajien olisi viisaampaa ryhtyä itse kasvattamaan kun yrittää neuvoa toisia ja esitellä itseään muita viisaampana kertomalla blogissaan mitä muiden tulisi tehdä.

Koiria kasvatetaan eri lähtökohdista ja erilaisiin tarkoituksiin. Kasvattajien tietotaito ja intressit ovat erilaisia. Jossain kasvattajat on jaoteltu kolmeen ryhmään: pentujen teettäjät,  idealistiset kasvattajat ja pitkänlinjan koiranjalostajat.

Pentujen teettäjillä ei ole ensisijaisena tarkoituksena jalostaa koiria, vaan hän teettää pennut, jotka myydään lemmikeiksi.

Mikäli henkilö teettää koiralleen pennut tarkoituksenaan viedä omaa kasvatustaan eteenpäin, voidaan puhua kasvattamisesta.  Tarkoituksena on tuottaa laadukkaista koiria omaa kasvatustyötä varten ja myydä ylimääräiset pennut muualle.

Koirien todellisia jalostajia on vähemmän. Heillä on useampi sukupolvi omia kasvatteja ja sukutauluista löytyy myös lähes puolet oman kasvatustyön näyttöä. Koirat on tunnistettavissa ilmiasultaan tämän jalostajan kasvateiksi.

Rotumme harrastajat voivat mielessään miettiä miten tuo jaottelu sopii rotujemme kasvattajiin?

Kaikkia syntyviä pentuja ei ole tarkoitettu jalostuskoiriksi eikä kaikkia syntyneitä koiria suinkaan käytetä kasvatuksessa. Syntyneitten pentueitten perusteella tehty tilasto on jalostuspohjan laajuutta tarkasteltaessa harhaanjohtavaa tietoa.

Olenkin laatinut liitteenä olevan tilaston Suomessa  viimeisen kymmenen vuoden aikana syntyneiden mudipentueiden isoisä-tietojen perusteella.  Siinä näemme minkä sukuisia koiria on käytetty jalostukseen ja mihin koirasukuihin suomalainen kasvatustyö perustuu. 

Tilasto näyttää että suomalainen mudikantamme perustuu kolmeenkymmennen (30) eri uroksen jälkeläisiin ja siinä ei näy yhden uroksen suurta vaikutusta, joka kaventaisi populaatiota ja nostaisi sukusiitosastetta huomattavasti.

Pentuja on syntynyt tuona aikana 142 yksilöä. Kun mukana on sekä emän että isän isä, on laskennallinen yksikkömäärä pentujen määrä x 2 = 284. Johon verrataan yksittäisen uroksen vaikutusta kokonaisuuteen.

Suurin vaikuttaja on FIN KVA, FIN MVA Szófogadás Huszon Negyes (Jori) itsensä ja poikiensa ( FIN KVA, FIN MVA Madraz-Bunda Athos ja FIN MVA, FIN KVA Mustantassun Sulo) kautta. Näillä on yhteensä osuuksia 45/284, eli 15,9% kannasta. 

Uskon tulevina vuosina tämän osuuden tasaantuvan, kun käytettyjen urosten määrä lisääntyy.
Vaikka ulkomailta, erityisesti Unkarista tuodaan koiria, ei niidenkään käyttö ole tuonnut kantaamme mitään suurta sukulaisuusasteen kohoamista. Ensimmäisessä polvessa saattaa olla näkyvillä jonkinlainen piikki, mutta kun katsomme seuraavan polven laskettua tilastoa, ei sitä ole enää näkyvissä.  Vielä tarkemman tiedon sukulaisuuden vaikutuksesta kantaamme saisimme mikäli tekisimme tilaston isoisäurosten isistä.

Tällainen isoisäurosten tilasto on varmasti syytä tehdä noin viidenvuoden välein, silloin näemme mihin suuntaan mudikantamme sukulaisuusaste kehittyy.

Isoisäurostilasto pdf-muodossa

Rotujärjestön tulisi enemmän paneutua vastuullaan olevien rotujen uusien kasvattajien kouluttamiseen, tietotaidon lisäämiseen ja heidän yhteistomintansa tukemiseen. Silloin ehkä rotummekin hyötyisivät rotujärjestön toiminnasta. Nykyisestä toiminasta  hyötyy vain hallitukseen kuuluvien oma ego ja heidän liittolaisensa, ei jäsenistö, saati rotujemme kasvattajat, jotka kuitenkin  maksavat jäsenmaksunsa ja lisäävät rotujemme harrastusta.  Ilman kasvattajia ei rotujärjestöllä ole edes toiminnan edellytyksiä.