Rotujärjestön yksi tärkeimpiä tehtäviä on hoitaa ulkomuototuomarikoulutus yhteistyössä kasvattajien kanssa.

Yhdeksänkymmentäluvun alussa järjestettiin tilaisuuksia, johon kaikki kasvattajat ja rotujemme harrastajat olivat tervetulleita.  Niissä pohdittiin, alustusten perusteella, mihin seikkoihin rotujemme kasvatuksessa tulee kiinnittää huomiota. Samalla valmisteltiin materiaali, jota käytettiin uusien tuomareiden koulutuksessa ja jo arvosteluoikeudet omaavien tuomareiden informoimisessa. Sama materiaali oli luonnollisesti kaikkien kasvatuksesta kiinnostuneiden saatavilla.  Keskustelut olivat avartavia, varsinkin kun alustuksen suoritti asiantunteva, jo pitkään rotujamme arvostellut ulkomuototuomari.  Yhteisymmärrys rotumääritelmään perustuvan kasvatustyön ongelmakohdista ja ulkomuotoarvostelun perusteista selvensi asioita puolin ja toisin. Tehtiin kompromisseja osanottajia tyydyttävällä tavalla. Tämä antoi arvostusta ulkomuototuomareiden työskentelyyn sekä luottamusta omien tuomareiden osaamisen tasosta.

Aika on muuttunut. Nykyinen rotujärjestömme toimintakulttuuri perustuu epävarmojen vallankäyttäjien ja vastuutaan pakenevien päättäjien järjestämään tuomarikoulutukseen. Jossa tärkeintä on syöttää tuomareille päättäjien oma mielipide ja tuoda tilaisuuteen omaa näkemystä edustavat koirat. Luonnollisesti sisäpiirin ulkopuolella oleville kasvattajille ei kerrota asioista mitään.  Muiden ei  kuulu tietää mitä tuomarit haluavat rodustamme, mihin suuntaan rotujamme tulisi kehittää tai mitkä virheet ovat yleistyneet. Sen tietävät vain suurina ja viisaina itseään pitävät päättäjät.  Sattumoisin luemme, että taas on joku saanut oikeudet arvostella rotujamme. 

Kun seuraamme tilastoja kenen kehissä koirat käyvät niin tuloksena on:

1. Ensimmäisellä sijalla rotujemme kotimaan, unkarilaiset erikoistuomarit.
2. Toisena erilaiset ulkomailta tulleet tuomarit, joilla ei ole kytköksiä "rotujärjestömafiaan"
3. Kolmanneksi yltävät vanhat tunnetut, luotetut ja arvostetut kotimaiset tuomarit, joita on vain muutama.

Rotujärjestön jalostustoimikunnan tulisi seurata ja informoida tuomarityöskentelyn linjoista sekä tuomareita että kasvattajia, mikäli tuomareiden arvostelut poikkeavat kovin paljon toisistaan. Miettiä syitä ja seurauksia, arvostelujen ongelmakohtia ja tehdä esityksiä niiden ratkaisemiseksi.

Nyt toimitaan täysin päin vastoin, nykypäivänä ylpeillään ja toivotaan että hajonta olisi mahdollisimman laaja ja rotumääritelmän mukaisuutta ei koirissa tulisi edes arvostaa, jotta jokaisella olisi mahdollisuus pärjätä näyttelyissä!!!

Tarvitsemmeko enää rotumääritelmän osaavia tuomareita, pitääkö kasvattajan edes tuntea rotuaan?  Riittää että koiralla on rekisteröintipaperit ja oikein luokiteltu omistaja, joka hyväksyy kyselemättä kaiken mitä kerrotaan.

Ehkä saamme taas joitakin tuomareita lisää nimilistaan, jonka sisältö on meille täysin merkityksetön, hehän osavat arvostella kouluttajiensa koirat. Me muut mietimme kenen arvostelusta olemme valmiit maksamaan?