Minun on helppo muodostaa oma mielipide, kun ei historia rasita
Minä ihastuin mudissa juuri rotumääritelmän mukaiseen koiraan. Ja niitä on tarjolla meillä ja maailmalla. Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että kun on kerran kaksi eri rotua, niin niissä täytyy olla jokin selkeä erokin. Rotumääritelmä on oikeastaan ainut määritelmä, minkä mukaisesti rotua pitäisi jalostaa. Jos me ei pyritä toteuttamaan rotumääritelmän mukaista jalostusta, niin mitä me sitten jalostamme tai mihin tähtäämme? Tekeekö jokainen oman "self made" mudin? Jos näin, niin kohta meillä ei ole mudia ollenkaan. Jokaisella voi, ja saa, olla oma mielipide, mutta rodun etua ajaa vain rotumääritelmän mukaisen koiran kehittäminen entistä paremmaksi, terveydeltään ja laadultaan. Kaikki muu ei ole rodun jalostusta, se on jotain ihan muuta.

Itselleni on se ja sama hailee minkä kokoinen mudi tai kroaatti on, kunhan sillä on oikeus osallistua palveluskoirakokeisiin ja se pystyy suoriutumaan pk-esteistä. Mudeissa pysyn niin kauan kuin kroaateilla ei ole pk-oikeuksia, en jaksa enää olla toisessakin rodussa uranuurtaja. Mutta, jos kroaatit saavat jossain vaiheessa (toivottavasti!) pk-oikeudet, niin sitten voin harkita myös kroaattia, jos olisi sopiva yhdistelmä ja yksilö tarjolla. Kroaateista on vaan toistaiseksi niin vähän tietoa tarjolla, kun niitä on ollut Suomessa vasta vuodesta 2002, eikä ulkomailtakaan ole paljon faktatietoa saatavissa (siis terveydestä), eivätkä nämä Suomessa syntyneet pentueet ole tähän mennessä oikein vakuuttaneet minua muutamaa yksilöä lukuunottamatta. Mudeja on Suomessa ollut jo vuodesta 1976 ja virallisia tutkimustuloksia on tehty vuodesta 1993, joten faktatietoa on huomattavasti enemmän saatavilla. Lisäksi unkarilaiset ovat tutkituttaneet koiriaan "innokkaammin" kuin kroatialaiset - varmaankin ulkomailta tulleen paineen vuoksi.

Molemmat rodut ovat käyttökoirarotuja ja sellaisina niiden tulisi säilyä. Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa siis sitä, että koirat tunnistaa pannonianpaimenkoiriksi (siis kukaanhan ei pysty oikeasti erottamaan mustaa mudia ja kroaattia toisistaan, katsokaapa vaikka uusin Koiramme-lehti, Urkin ja Matin kuvat...). Kroatiassa ja Unkarissa nationalismi on edelleen hyvissä voimissaan, kuten YLE:n radiotoimittajan Nadja Novakin (Valo-mudin emäntä) vuonna 2005 tekemä reissu Unkariin ja Kroatiaan vahvisti. Reissusta syntyi mainio radio-ohjelma "Koira historian puristuksessa" sarjaan "Kertomuksia vanhasta Euroopasta". YLE1 esitti ohjelman 30.1.2005 ja 31.1.2005. Koittakaapa saada ohjelma käsiinne jostain, niin opitte ymmärtämään paremmin mudin ja kroaatin "suhdetta". Mulla on k.o. ohjelma cd:llä, jos joku haluaa lainata.

Ohjelman perusteella tuntuu aika utopistiselta toivoa, että mudi ja kroatianpaimenkoira yhdistyisivät yhdeksi elinvoimaiseksi roduksi, vaikka se olisi molempien maailmanlaajuisesti pienten rotujen etu. Etenkin kroaatit ovat ajautuneet kovan sisäsiitoksen takia pahaan jamaan, jota onneksi on lähdetty korjaamaan sillä, että Kroatian kennelliitto avasi (oliko viime vuoden alusta?) kroatianpaimenkoirien rekisterin, mikä mahdollistaa rekisteröimättömien erisukuisten työkoirien rotuunoton ja geenipohjan laajentamisen. Mudeilla rekisteri on onneksi ollut koko ajan avoin ja toivottavasti sellaisena pysyisikin maailman tappiin asti.

Kroatianpaimenkoirien valta-alue Kroatiassa on Unkarin rajan tuntumassa. Uskoisin, että tuolta alueelta molemmin puolin rajaa voisi löytyä "uusia ja sekoittuneita geenejä" maatiaiskannasta. Suomalaisten on vaan melko vaikeaa lähteä etsimään sieltä koiria, mutta mikään ei estä meitä kannustamasta unkarilaisia ja kroatialaisia ystäviämme etsimään uusia rotuunotettavia koiria. Meidän täytyy täällä vaan osoittaa kiinnostuksemme rotuunotettuja koiria ja niiden jälkeläisiä kohtaan.

Mudien ja kroaattien rikkaus on se, että niitä ei ole valettu yhdestä muotista, vaan molemmissa roduissa on laaja koko- ja ulkonäkövaihtelu. Mitä heterogeenisemmät rodut eli mitä enemmän vaihtelua rodun yksilöiden kesken on, niin sitä terveemmät ja elinvoimaisemmat rodut ovat kyseessä. Toivon, että näyttelyharrastus mudien ja kroaattien keskuudessa tulee jatkossakin pysymään vain harrastuksena muiden harrastuksien joukossa niin, ettei se tule ohjaamaan jalostusta. Jalostuskoirille tärkeimmät ominaisuudet kun ovat terveys (luusto, purenta, kivekset, normaali lisääntyminen, etc.), terve rakenne, luonne ja käyttöominaisuudet. Ulkonäöllisten pikkuseikkojen (silmien väri, korvien asento, etc.) ja koon tulisi olla merkityksellisiä vain siinä mielessä, että ei yhdistetä kahta saman ulkonäöllisen virheen omaavaa koiraa tai esim. kahta jättiä tai kahta miniä.

Pienistä puheenollen. Mudijalostuksen ohjeena Unkarista on ollut jo iät ja ajat se, että kääpiökoiramaisia piirteitä tulee ehdottomasti välttää. Näitä ovat mm. ns. "omenapää" eli pyöreä kallo ja vahva otsapenger & ulkonevat silmät sekä lyhyet raajat. Mudeilla hyvin pieni koko näyttäisi usein kulkevan käsi kädessä näiden ei-toivottujen piirteiden kanssa. Unkarissa ainoa mudi, jonka tiedän saaneen näyttelyssä nollan oli pieni, n. 37 cm korkea narttu. Ylisuuret mudit eivät saa Unkarissa nollia, vaan ERI:n arvosanoja, jos muuten ovat sen arvoisia. Mm. Unkarin rotujärjetön puheenjohtajan narttu on n. 48 cm ja valio.

Unkarissa minulle kerrottiin usealta eri taholta, että mudin rotumääritelmän koon muuttaminen oli 90-luvulla vain parin näyttelykasvattajan missio. Etenkin Csodabogár-kennelin Szuzanne Zsabo, joka ei enää edes kasvata, oli "kehittämässä" mudeille ihannekokoja, jotta ne eroaisivat kroatianpaimenkoirista. Nationalismi taas... Tuhat kertaa fiksumpaa olisi ollut tavoite yhdistää rodut... Osa uudemmista kasvattajista on mennyt mukaan tuohon kokovouhotukseen, mutta onneksi Unkarista löytyy myös kasvattajia, jotka arvostavat myös isoja "työmudeja". Oikeat paimenkoirat ja harrastuskoirat, joita Unkarissa näin olivat kyllä kaikki sieltä suuremmasta päästä tai ylikorkeita. Lähinnä näyttelyissä näki muutamia rotumääritelmän ihannekokoisia mudeja, mutta vähemmistönä ne näyttivät olevan. Uros BAM Fazer Fiu, joka voitti neljästä isosta näyttelystä kolme, on 47 cm korkea eli ihan ylärajalla eli ei ihannekokoinen uros... Unkarissa tuntui myös olevan painetta muuttaa rotumääritelmää uudelleen koon osalta niin, että yläraja olisi korkeampi. Mutta FCI on niin hidas järjestö, että siihen menee taas seuraavat 10 vuotta. Unkarilaiset tuomarit eivät hylkää ylisuuria mudeja, mutta suomalaiset hylkäävät, vaikka heille kuinka yrittäisi kertoa, että unkarilaiset myöntävät tehneensä virheen laittaessaan tiukat korkeusmääritelmät ja haluavat muuttaa niitä, eivätkä arvostele koiria niiden mukaan. Mutta suomalaiset ovat luterilaisia ja täällä mennään aina ohjekirjan mukaan - viis siitä mitä rodun kotimaa haluaa, FCI:n rotumääritelmä sanoo näin!

Toivottavasti mudi- ja kroaattikasvattajat olisivat jatkossakin mahdollisimman eri mieltä siitä, että miltä "oikean" mudin tai kroaatin tulisi näyttää. Mitä enemmän vaihtelua niin sen parempi. Jos kaikkien kasvattajien koirat alkavat muistuttaa toisiaan, niin hukassa ollaan...!

Malla; kerro se, mitä professori Marjatta Snellman sanoi Matista. Sen pitäisi olla johtoajatuksena kaikilla mudi- ja kroaattikasvattajilla, jotka oikeasti rakastavat rotujaan ja ajattelevat muutakin kuin omaa napaansa, mainetta ja kunniaansa.

Jos ei nyt sitten kuitenkaan annettaisi ymmärtää, että vain suuret tai ylikorkeat mudit voivat olla 'oikeita' työ- tai harrastuskoiria Eiköhän siihen vaikuta muutkin ominaisuudet kuin vain säkäkorkeus, niin Unkarissa kuin täälläkin.