Jos kaikki kasvattajat ja urosten omistajat olisivat fiksuja ja yhteistyökykyisiä ihmisiä, ja kykenisivät ajattelemaan kokonaisvaltaisesti rotua, ei mitään rajoituksia/pakkoja tarvittaisi. Ajatus on silkkaa utopiaa, joten minäkin, vanha idealisti, olen oppinut kantapään kautta, että rajoitukset/pakot ovat valitettavasti "pakko". Lainaus Unkarinpaimenkoirat ry.n mudin rotuneuvoja Terhi Multamäen kirjoituksesta<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Haluaisinkin konkreettisia vastauksia tutkimusten vastustajilta, että mitkä yksilöt ovat jääneet jalostuskäytön ulkopuolelle? Siis muut kuin tunnetun "kiukuttelijan" koirat. Toinen lainaus  Unkarinpaimenkoirat ry.n mudin rotuneuvoja Terhi Multamäen kirjoituksesta

 

Monesti sääntöjä ovat olleet laatimassa rodun harrastajat, jotka eivät itse ole kasvattaneet pentueen pentuetta. Tästä on ollut seurauksena laaja valikoima erilaisia, osin mielivaltaisiakin sääntöjä, joiden avulla on lähinnä yritetty rajoittaa kasvatustyötä, ei ohjata sitä oikeaa tietoa jakavalla tavalla. Lainaus SKL:n Jalostustieteellisen toimikunnan puheenjohtaja, ELT, Riitta Ahon kolumnista

 

Kumman mielipiteet vievät rotuamme eteenpäin?  

 

Mudeja on kasvatettu Suomessa vuodesta 1976 alkaen, ilman pakkomääräyksiä.  Suomalainen pieni mudikanta on tunnustettu Unkarissa, rodun kotimaassa, erinomaiseksi ja koiriemme laatu tunnetaan ympäri maailmaa.

 

Muutama vuosi sitten eräät fanaatikot saivat aikaan että koiriemme lonkat on pakko kuvauttaa. Määräys jätti pääosan n. 50 yksilön mudikannasta jalostuskäytön ulkopuolelle.  Eli aloitettiin hysteerinen lonkkien jalostaminen. Samalla ilmeisesti unohtui koiran muut ominaisuudet ja sairaudet, jotka tulevat esiin, kun kasvattajien valintamahdollisuuksia kavennetaan ja koirien sukulaisuusasteet kohoavat. 

 

Holhoamisella, määräyksillä ja pakkokeinoilla ei saada aikaan mitään hyvää vapaaehtoisessa harrastuksessamme.  Ainoastaan tiedon jakaminen, toisten mielipiteiden kuuleminen, keskustelu ja tietojen vaihtaminen sekä hyvä yhteistyö, vie näin pientä rotua ja sen harrastajia eteenpäin.

 

Katson PEVISA -määräysten ja yllä olevien julkisten kommenttien, epäluottamuslauseeksi mudin vanhoille kasvattajille.  Mitä pahaa kasvattajat ovat näille nykyisille kaiken tietäville rotufanaatikoille tehneet?  Luoneet Suomeen erinomaisen mudikannan, josta on haettu sairauksia ja vikoja suurennuslasin avulla. Kun mitään muuta vikaa ei ole löydetty, josta kasvattajia voisi syyttää, niin ainakin lonkista yritetään tehdä asia, jonka avulla pääsee kasvattajia syyllistämään.

 

Suvaitsevaisuus kantaa parempaa hedelmää kun suvaitsemattomuus.  Jokainen rotua rakastava pyrkii parhaaseen lopputulokseen, kukin omalla tavallaan. Yhtä oppia ja tietä ei ole.

Pelko, että joku aloittaisi rodun kasvatuksen ansaitsemismielessä, on kaukaa haettu. Mudi ei rotuna sovi joka ihmisen koiraksi, joten sen avulla ansaitsemisen voi ajatuksena hylätä. 

 

Ennen pakkomääräyksiäkin koiriamme tutkittiin saman verran, kun määräyksen aikana. Eli mitään dramaattista muutosta ei tullut tutkimusmääriin ja niistä saatuihin tuloksiin. Sen sijaan liitteenä olevassa  tilastossa näkyy muutokset rekisteröinneissä ja jalostukseen käytettävien koirien määrissä. Yhteenveto mudin kasvatuksesta. Suomen Kennelliiton ylläpitämästä, kaikille avoimesta KoiraNet -tietokannasta voi jokainen tarkistaa Suomessa rekisteröityjen koirien tiedot ja tutkimustulokset.

 

Sopivien pentujen puuttuessa maastamme, niitä on haettu ulkoa, pääosin Unkarista. Nämä koirat eivät näy tilastoissa, koska harrastuskoirien rekisteröintiin ei ole tarvetta. Ainoastaan jalostukseen käytettävät koirat päätyvät SKL: rekisteriin.

 

Pienen rotumme kasvatuksessa on tärkeää käyttää eri mahdollisuuksia jalostuskoirien valinnassa. Jäykät määräykset ja pakkokeinot sulkevat monista eri syistä pois potentiaalista jalostusmateriaalia. Lisäksi henkilökohtaisuuksiin menevät "asiantuntijaneuvot" pitävät osan, massamme olevista rodun huippukoirista, kasvatustyön ulottumattomissa.  Kasvattaja on vastuussa jalostusvalinnastaan ja myymistään pennuista, kuluttajasuojalain mukaisesti. Rodun "asiantuntijat" eivät kanna vastuuta edes puheistaan, saati teoistaan.

 

Jokainen voi itse valita millaisen koiran haluaa tai millaisen pentueen kasvattaa. Kukaan ei estä tutkimasta koiria, kirsusta  hännänpäähän, niin halutessa, vapaaehtoisesti,  mutta on väärin laatia harrastuksen estäviä ehtoja.  

 

Jokaista lakia ja määräystä pystyy kiertämään ja lukotkin ovat vain rehellisiä varten. Aina on niitä jotka pystyvät murtamaan lukitun oven.