Olen kuullut useamman kerran mielipiteen että vanha kasvattaja ei ole avoin ja yhteistyökykyinen.

Oma näkemykseni perustuu kokemukseen; avoimuus on sitä että kerrot vain niistä asioista mitä muut haluavat; et epämiellyttävistä, muidenkin koiriin vaikuttavista sairauksista ja vioista.

Yhteistyökyvyksi sanotaan ominaisuutta, jolla suostut kaikkeen siihen mitä joku saa päähänsä vaatia.

En täytä näitä ominaisuuksia, koska olen kertonut koirissani tavatuista vioista ja sairauksista. mm. olen joutunut lopettamaan epilepsian takia hienoja koiria, kertonut asiasta avoimesti ja pyytänyt että niiden jälkeläiset jätettäisiin pois jalostuksesta.

Samaan asiaan on törmätty muissakin roduissa.  Tuomariksi-blogissa on oiva kirjoitus: VERTA NENÄSTÄ.

Lukekaa ja miettikää, miksi asiat ovat näin?