Mielestäni nykyinen rotujärjestöjen ja niiden jalostustoimikuntien toiminta on syvältä......
Lähinnä toiminnalla korostetaan omaa määräysvaltaa. Nämä sääntöjen laatijat ovat harvoin kasvattajia, vaan yleensä niitä aktiiveja, kaiken osaavia, itseään täynnä olevia ihmisiä, jotka haluavat määrätä muiden tekemisiä.

Järkevämpää olisi luottaa niin kasvattajiin, kun pennun hankkijoihin, koska meillä on erinomainen tietokanta KoiraNet-käytössämme. Sen mainostaminen ja aktiivinen käyttö jalostusvalinnoissa ja pennun hankinnassa on mielekästä. Sieltähän kaikki näkevät mitä k.o. kasvattaja on tehnyt ja saanut aikaiseksi.

Liian tiukat rajoitukset pienentävät jalostukseen käytettävää populaatiota, lisäävät sisäsiittoisuutta ja vähentävät kasvattajan valinnan mahdollisuuksia.

Tiukat määräykset lisäävät myös tietyissä roduissa rekisteröimättömien koirien markkinoita, koska jalostusvaatimukset täyttävien pentujen hinnat nostetaan pilviin. Samoin ulkolaisten koirien ja pentujen markkinat lisääntyvät, koska saman rotuisen, rekisteröidyn pennun, saattaa saada puolet halvemmalla.

Vaikka kuinka tutkitaan ja vaaditaan pentueelta ja pentujen vanhemmilta hienoja ominaisuuksia, emme pysty jalostamaan täydellistä, tervettä, ikuisesti elävää koiraa (sen paremmin kun ihmistäkään). Meidän tulee hyväksyä tosiasia. Olisi reilumpaa että kasvattajat voisivat itse päättää jalostusvalinnoistaan ja hinnoitella pennut myös sen mukaisesti. Tällä hetkellä kysytään enemmän halpapentuja, kun kaikki ominaisuudet täyttäviä kalliita pentuja. Keltainen pörssi on täynnä rekisteröimättömien koirien myynti-ilmoituksia. Ei niitä siellä olisi, mikäli eivät menisi kaupaksi.

Informaatio, tiedon jakaminen ja koulutus ovat jalostustoimikunnille haaste ja tärkein tehtävä. Pakkomääräykset eivät kuulu harrastustoimintaan, vaan jokaisella on oikeus päättää omista valinnoistaan. Millaisen pennun kasvattaa ja millaisen hankkii.
Kehitys kulkee vääjäämättä suuntaan, jossa harrastajat eivät hyväksy pakkomääräyksiä, vaan äänestävät jaloillaan, hankkimalla harrastuskaverikseen "vihreän" koiran.
Koiraharrastus ei katoa, vaan muuttaa muotoaan. Liian kallis harrastusmuoto luo rinnalleen halpaversion. Se on nähtävissä Keski-Euroopassa ja on tulossa hyvää vauhtia Pohjoismaihin. Pysyykö Kennelliittomme ja sen organisaatio menossa mukana, se jää nähtäväksi.