Ulkomuototuomareiden tehtävä on verrata heille esitettyä koiraa FCI:n rotumääritelmään ja kertoa vertailun tulos arvostelussaan. 

Koiransa näyttelyyn vievät maksavat rodun asiantuntijan arvostelusta.  Ulkomuototuomareiden ohjeessa lukee:

” Ulkomuototuomari toimii koiranäyttelyissä asiantuntijana ja määrittelee, kuinka hyvin esitettyjen koirien ulkomuoto vastaa FCI:n (Fédération Cynologique Internationale) hyväksymää virallista rotumääritelmää.”

 

Ulkomuodon arvostelussa ei tule huomioida koirakannan laajuutta tai jalostusarvoa ym. tekijöitä.  Rodun kasvattajien ja jalostustoimikunnan tulee miettiä näitä asioita, sekä mitä virheitä jalostukseen käytettävillä koirilla voidaan sallia ja mitä ei.

Kasvattajille on tärkeää saada ulkomuototuomarilta puolueeton objektiivinen arvostelu, koiran rakenteesta ja ominaisuuksista, johon hän voi luottaa arvioidessaan oman kasvatustyönsä tuloksia ja harkitessaan koiran mahdollista jalostuskäyttöä.

Näyttelyssä koiraa ei tule palkita jalostusarvonsa vuoksi muuten kun jälkeläisluokassa.

Rotujärjestömme ja kouluttavat ulkomuototuomarit, Päivi Eerola ja Leni Finne, asiantuntijoina, ovat laatineet mudille arvosteluohjeen, jossa mielestäni on sekoitettu yllämainitut asiat.

Ristiriita on mudin koulutusmateriaalin sivulla 21, jossa ohjeistetaan sallimaan rotumääritelmän hylkääväksi virheeksi luokittelema 47 cm korkeus.

”Jos mudi on tyypiltään erinomainen, mutta kooltaan pari senttiä liian korkea, ei kokoa tulisi vielä arvostella hylkäävänä virheenä rodun pienen kannan takia. Rodun kotimaan tuomarien mukaan 1-2 cm yli rotumääritelmän ylärajan ei ole virhe, jos koira on muuten hyvä”

Erikoisnäyttelyssä 2009 arvostelleet kaksi rodun unkarilaista erikoistuomaria korostivat rodun oikeaa kokoa. Asiaa kysyttiin useampaan kertaan ja he vastasivat että oikea koko on hyvin tärkeä ja rotumääritelmää tulee noudattaa.

Mielestäni olisi reilumpaa ja oikeampaa ohjeistaa tuomarit mittaamaan kaikki koirat, jolloin kasvattajat saisivat tietoa koirien koosta arvostelutulosten perusteella. Unkarissa tuomarit mittaavat koirat hyvin usein.

Koirien kokoon tulee puuttua ryhtymällä rodun kasvatuksessa huomioimaan liian kookkaat koirat, samoin myös liian pienet.

Koulutusmateriaalin sivulla 2, olevat arvosteluohjeet, jotka esittävät rotumääritelmän kertomat asiat  toisarvoisiksi, eivät myöskään ole asiallisia, verratessa SKL:n ulkomuototuomariohjeeseen.

”Mudi on maailmanlaajuisesti vähälukuinen rotu, jonka jalostuspohja on kapea. Rodun kotimaassa Unkarissa rotuun otetaan edelleen koiria jalostustarkastusten kautta, joten rotu on heterogeeninen. Rodun säilyttämiseksi elinvoimaisena on jalostukseen käytettävä niin monia terverakenteisia yksilöitä kuin mahdollista. Mudin ulkomuodon arvostelussa tärkeintä on terve ja oikea rakenne, jonka ansiosta mudi kykenee vaivatta ketteryyttä, nopeutta ja kestävyyttä vaativiin suorituksiin. Niitä ominaisuuksia, jotka eivät vaikuta koiran käyttöominaisuuksiin (mm. turkin väri, silmien väri tai muoto, korvien ja hännän asento, ym.), ei tule arvostella yhtä ankarasti kuin terveeseen perusrakenteeseen liittyviä ominaisuuksia. Liian tiukka arvostelu supistaa jalostusmateriaalia tarpeettomasti. On kuitenkin toivottavaa, että poikkeamat rotumääritelmästä kirjataan arvosteluun, vaikka ne eivät vaikuttaisi palkintosijaan.”

Olen pyytänyt ohjeen laatijoilta perusteluja näille kohdille, mutta kumpikaan heistä ei ole vastannut kysymykseeni.

Katson kuitenkin rodun pitkäaikaisimpana kasvattajana olevani oikeutettu ottamaan selvää suomalaisten ulkomuototuomareiden käyttämistä arvosteluperusteista, varsinkin kun uudet rotumme tuomarit ovat saaneet oikeutensa e.m. tuomareiden antaman koulutuksen perusteella ilman arvostelukoetta.

Rotumääritelmä on oikeastaan ainut määritelmä, minkä mukaisesti rotua tulee jalostaa. Jos emme pyri toteuttamaan rotumääritelmän mukaista kasvatusta, niin mitä me sitten jalostamme tai mihin tähtäämme? Tekeekö jokainen oman "self made" mudin? Mikäli päädymme tähän, niin kohta meillä ei ole mudia lainkaan vaan kasa sekarotuisia rakkeja. Jokaisella voi, ja saa, olla oma mielipide, mutta rodun etua ajaa vain rotumääritelmän mukaisen koiran kehittäminen entistä paremmaksi, terveydeltään ja laadultaan. Kaikki muu ei ole rodun jalostusta, se on jotain ihan muuta.

Kaikkien, ulkomuototuomareiden ja kasvattajien, tulee tähdätä samaan lopputulokseen eli terveen, rodunomaisen ja hyväluonteisen mudin aikaansaamiseen. 

Rotujärjestön ulkomuototuomareille, kasvattajille ja harrastajille suuntaamassa arvosteluohjeessa ohjeistetaan mihin tulee kiinnittää huomioita, mitä halutaan ja miten koiramme täyttävät rodunomaisuuden, miten niitä tulee verrata FCI.n antamaan rotumääritelmään

On valitettavaa että Unkarinpaimenkoirat ry ei halua ottaa kasvattajia mukaan k.o. ohjeen laadintaan, ei ole julkaissut kyseistä arvosteluohjetta, eikä antanut sitä jäsentensä käyttöön.  Mielestäni kasvatustyön perusta, luottamus ja yhteistyö puuttuu rotumme piiristä.

Ulkomuototuomari Harry Tastin kanssa kokoamani materiaali mudista ja muista unkarilaisista paimenkoiraroduista on vapaasti saatavilla.

Mudin, kuvaszin ja komondorin oikeudet ovat saaneet seuraavat uudet ulkomuototuomarit  2.10.2010 annetussa erikoiskoulutuksessa:

·         Rune  Fagerström

·         Marianne Holm

·         Hannele Jokisilta

·         Olli Kokkonen

·         Tarja Löfman

·         Markku Mähönen

·         Maija Sylgren

Lisäksi myöhemmin vahvistetaan oikeudet Markku Kipinälle ja Maija Mäkiselle.
Oikeudet näille roduillemme on noin neljälläkymmenellä suomalaisella ulkomuototuomarilla.

Samasta asiasta olen kirjoittanut jo neljä vuotta sitten : Tuomari vai tunnistaja koulutusta