Kirjoitin aiemmin:
Unkarilaiset kasvattajat ja rodun harrastajat ovat todenneet rekisteriin otettavien koirien jalostukselliset ongelmat ja rotuunottaminen on lopetettu.  Kuluvana vuonna ei ole enää rotuunottamista.   Tiedon kertoi erikoisnäyttelymme tuomarit iltatilaisuudessa, jossa kysyin asiaa.
Mudin rekisteri suljetaan virallisesti MEOE.n päätöksellä, käytännössä se on jo suljettu

Kirjoitukseeni Jonna Laitinen on reagoinut hyvinkin voimakkaasti: http://hopeaketut.blogspot.com/2010/01/r-rekisteri.html

Jonna Laitisella ei ole kuitenkaan näyttää että koiria olisi vuonna 2009 otettu R/B -rekisteriin.

Vuonna 2008 on otettu yksi koira 3598/R Pali  ja yksi aiemmin hyväksytty koira on poistettu R-rekisteristä.
Vuonna 2007 ei ole otettu yhtään koiraa
Vuonna 2006 on otettu kaksi koiraa: 3166/R Bojtar (Szürkevillám Nagyúr Bojtár) ja  3081/R Virgonc
Vuonna 2005 on otettu kaksi koiraa: 2980/B/05 Ribizli ja 2935/R/05 Piros

Nämä tiedot on löydettävissä Mudi-klubin järjestämien jalostustarkastusten pöytäkirjoista.

Yritin e.m. tuomareilta saada kysymykselläni tietoa mitä vaatimuksia rotuunotettaville mudeille asetetaan ja millä periaatteella ne hyväksytään rekisteröitäviksi. Olisihan tieto auttanut mieltämään rotuunottamisen tärkeyttä ja siihen liittyviä jalostuksen periaatteita.  Saamani vastaus näiltä tuomareilta oli että rotuunottamista ei enää tapahdu joten "Jokainen olkoon onnellinen uskossaan"

Eräs rotumme harrastaja on jälleen katsonut oikeudekseen ryhtyä arvioimaan muiden koiria, niiden nimiä. värejä ym. tietoja.  Olen jo aiemmin huomauttanut asiasta, että koiriani kutsutaan niiden oikeilla nimillä, niille ei tarvitse keksiä ja sepittää erillisiä kutsumanimiä, saati vielä julkaista näitä tekaistuja tietoja. Samoin sivuille on kerätty tietoja koirien väreistä ja iästä, mutta niissäkin on paljon virheitä.
http://personal.inet.fi/koti/mudi/kaikki_mudit.htm

Mielestäni SKL:n KoiraNetin antamat tiedot ovat kaikkien käytettävissä, eikä muiden tarvitse kerätä perättömiä ja epämääräisiä tietoja toisten koirista sivulleen.
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKasvattajat.aspx?R=238

Ei ole kovin korrektia huolehtia muiden, kilpailevien kasvattajien koirista, kasvatuksesta ja tekemisistä ja värittää julkaisemansa tiedot omaa etuaan palveleviksi.

Me muut voimme toimia aivan samoin. Voimme kerätä tietoa koirista joita tapaamme näyttelyissä ja tapahtumissa, kuvata niitä ja julkaista  nämä kaikki, sekä arvostella niin pigmentittömät kirsut kuin karvattomat korvat, värivirheistä  ja käytösongelmista puhumattakaan.  Koirien omistajat kärsivät kun heidän koiriaan arvostellaan julkisesti ja tuodaan niiden virheet esiin, vaikka heillä ei ole osaa eikä arpaa koiriensa virheisiin.

Eikö olisi rodun harrastajien ja kasvattajien etu, antaa jokaiselle harrastajalle mahdollisuus toimia omalla tavallaan ja jokainen voi kertoa sitä tietoa koirastaan mitä haluaa.

Eikä huonon itsetunnon omaavan henkilön tulisi saada nostaa omaa egoaan keräämänsä tiedon avulla tuomalla tällaisenkin arvostelumuodon esiin ja tämä "juoruämmä" levittää  nyt paikkansapitämätöntä tietoa omia tarkoitusperiään varten.

Tällaisen toiminnan vuoksi moni rotua harkitseva jättää rotumme hankinnan ja valitsee rodun, jonka kasvattajat pystyvät toimimaan asiallisesti ja viemään rotua eteenpäin yhdessä, ilman jatkuvaa toistensa syyttelyä ja mollaamista.

Valkoisen ja keltaisen (fako) koiran karva ja väri on syntymästä saakka erilainen. Kuvassa näkyy oikenpuoleisen koiran karvan pörröisyys ja keltaisuus. Se on säilynyt aikuisuuteen saakka ja keltainen väri on voimistunut.
Valkoisena syntyneen karva on samanlaista kun mustien.

Unkarinpaimenkoirat ry:n hallitus esittää, että rotujärjestöstä tehdään rotuyhdistyksille kattojärjestö. Rotuyhdistykset kantaisivat tulevaisuudessa vastuun kukin oman rotunsa kehityksestä, koulutuksesta ja jalostuksesta rotujärjestön tuella.

Miten tätä älynväläystä toteutettaisiin?

Eri rotujemme harrastajamäärissä on suurta vaihtelua. Komondorin harrastajia on alle kymmenen ja pumiharrastajia useampi sata, muiden rotujen harrastajia määriltään siltä väliltä ja joitakin harrastajia jotka harrastavat useampaakin unkarilaista rotua. 
Valitaanko joka rodun edustaja rotujärjestön hallitukseen ja millä perusteella?
Onko joka rodun edustajalla yhtenäinen äänivalta, vai onko sillä rodulla jonka harrastajat maksavat suurimman määrän jäsenmaksuja äänet jäsenmaksuihin suhteutettuna? 
Miten päätökset tehtäisiin? 
Viedäänkö kaikki esitykset ensin käsiteltäväksi rodun yhdistyksen hallitukselle ja sen jälkeen "rodun puhemies / edunvalvoja" tulee rotujärjestön kokoukseen tuomaan esille rodun harrastajien kannan? 
Miten asia päätetään kun kannat ovat eriäviä ja "edusmies" on määrätty pitämään kiinni päätetystä kannanotosta.
Miten viisi rotuyhdistystä voisi olla samanarvoisessa asemassa toimintansa pyörittämisessä ja rahoittamisessa?  Suurempi rotuyhdistys järjestäisi omilleen vaikka millaista toimintaa, kun sillä on tekijöitä sekä rahaa, mutta sen pienimmän jäsenille ei olisi tarjolla mitään, kun ei ole tekijöitä, eikä rahaakaan. Eikö tällainen luo epätasa-arvoa, kaunaa ja katkeruutta? Pystyisikö ja antaisiko yhteinen rotujärjestö apua ja avustusta näille pienemmille ja heikoimmin toimiville yhdistyksille?

Onko mietitty kuinka raskaaksi tälläinen organisaatio ja sen pyörittäminen muodostuu?
Kuuden hallituksen kokoukset jokaisesta päätettävästä asiasta.  Mikäli asioiden kannanottoja ei rotuyhdistyksien hallituksien päätettäväksi annettaisi niin eihän rotuyhdistyksillä olisi merkitystä mutta mikäli kaikista asioista pitäisi antaa kannanotto ja päätös niin kuuden kokouksen  (viisi rotuyhdistysta + rotujärjestö) pitäminen on mielestäni järjetöntä.

Olisi mielenkiintoista nähdä tämä "rumba" kun rotujärjestön hallituksen sihteeri laatii kysymyksiä ja tiedusteluja rotuyhdistyksille, odottaa niihin vastaukset ja k.o. yhdistyksen pöytäkirjapäätökset, viedäkseen ne rotujärjestön esityslistalle ja sen jälkeen käsittelyyn jossa jokainen rotuyhdistyksen edustaja esittää oman yhdistyksen kannanoton ainoana oikeana.

Jokaisen yhdistykseen on muodostettava oma organisaatio, joka toimii ja kokoontuu. Siis vähintään 5 x 5 henkilöä + rotujärjestön hallitus  eli  25 - 30 henkilön työpanos. 
Kun saadaan aktiivit henkilöt toimimaan oman rotunsa hyväksi, niin kuka tekee rotujärjestön työt?  Miten ne jaetaan ja kenelle?
Jokainen hallitukseen kuuluva ajaa oman rotunsa ja yhdistyksensa etua.
Kuka suostuu toimimaan kaikkien unkarilaisten rotujen puolesta, puoluettemasti, tasapuolisesti ja ilman palkkaa?

Eikö olisi järkevämpää jatkaa nykyistä yhteistoimintaa ja käyttää nämä voimavarat kaikkien unkarilaisten rotujen hyväksi, toiminnan aktivoimiseen ja yhteisten tilaisuuksien järjestämiseen?  Voihan rotujemme harrastajat tavata toisiaan näissä yhteisissä tilaisuuksissa, vaikka siellä on naapurirodun harrastajiakin.
Mitä enemmän "klikkiydytään" ja rajataan toimintapiiriä, sen vaikeammaksi yhteistyö tulee muodostumaan ja näköpiirit kaventuvat.

Toivon kaikkien rotujemme harrastajien miettivän mitä todella haluamme harrastukseltamme ja miten tulevaisuudessa toimimme yhteisen harrastuksemme hyväksi.

Rotujärjestömme historiaa

Puli ja pumi harrastajat perustivat alajaoston Suomen Seura- ja Kääpiökoirayhdistyksen alaisuuteen 1974.
Kun ensimmäiset mudit, kuvaszit ja komodorit tuotiin Suomeen ja ne sijoitettiin saman rotujärjestön alaisuuteen, oli luonnolista että niiden harrastajat tulivat mukaan puli ja pumi alajaoston toimintaan. Yhteisen toiminnan tavoitteena oli tehdä rotuja ja niiden kotimaata tunnetuksi, sekä hankkia tietoa näiden rotujen kasvatuksesta ja ulkomuodon arvostelusta rodun kotimaasta.  Kerättiin rahaa mm. että saatiin lähetettyä ulkomuototuomari opintomatkalle Unkariin ja palattuaan jakamaan sieltä saamaansa tietoa muille tuomareille.
Maksettiin myös unkarilaisen tuomarin matkakuluja, jotta saatiin hänet arvostelemaan koiriamme Suomessa.

Alajaoston laajennuttua käsittämään kaikki unkarilaiset paimenkoirarodut, nimi muutettiin ja alajaosto rekisteröitiin viralliseksi yhdistykseksi 1979. Nimeksi tuli Unkarinpaimenkoirat ry.

Suomen Seura- ja Kääpiokoirayhdistys oli yksi suurimmista rotujärjestöistä.
Unkarinpaimenkoirat oli hyvin pieni ryhmä, jolla ei ollut mitään mahdollisuuksia saada edes hallituspaikkaa tässä järjestössä, saati mahdollisuuksia vaikuttaa tämän rotujärjestön päätöksiin tai tiedon saamiseen päätöksien taustoista.

Jotta harrastajat saisivat enemmän tietoa ja mahdollisuuksia toimia, haettiin Unkarinpaimenkoirille rotuaharrastavan yhdistyksen statusta 1985
Toimittuaan rotuaharrastavana yhdistyksenä, toiminnan laajentuessa ja "seinien ahdistaessa" päätettiin yrittää saavuttaa rotujärjestön asema.
Se vaati pitkäntähtäyksen suunnitelmaa, yhteisehenkeä ja jäsenmäärän kasvattamista SKL.n asettamia vaatimuksia vastaavaksi.

Saimme erinomaisen vetäjän valitsemalla puheenjohtajaksi tunnetun ulkomuototuomarin Gunnel Holmin.
Yhteinen päämäärä ja hänen vaikutusvaltaansa käyttäen saavutimme tavoitteen 1990

Rotujärjestönä saimme kaikki SKL:n tiedotteet, kyselyt ja harrastajille suunnatut tiedot suoraan käyttöömme. kun alajärjestönä saimme ne kiertotietä ja isommalla tai pienemmällä viiveellä. Emme voineet myöskään osallistua päätöksen tekoon, vaan emojärjestö hoiti yhteydenpidon ja vastaukset puolestamme. Eli meillä ei ollut asioihin vaikutusmahdollisuutta.

Rotujärjestöoikeudet toivat järjestöllemme saman aseman, oikeudet ja vaikutusmahdollisuudet kun meitä huomatavasti suuremmilla järjestöillä on Suomen Kennelliitossa. Unkarinpaimenkoirat ry.llä on yksi valtuustopaikka, kuten on esim. Suomen Palveluskoiraliitolla tai Suomen Ajokoirajärjestöllä, jotka ovat jäsenmääriltään yli kaksikymmentäkertaa suurempia kun Unkarinpaimenkoirat ry.

Linkki: Rotujärjestön toimintaohje  (pdf)

Tulevaisuus?

Unkarinpaimenkoirat on yksi jäsen- ja rekisteröintimääriltään pienimpiä rotujärjestöjä. Suomen Kennelliiton hallitus sekä valtuusto on käsitellyt pienten rotujärjestöjen siirtämistä takaisin rotuaharrastaviksi yhdistyksiksi suuremman rotujärjestön alaisuuteen, mikäli järjestö ei täytä rotujärjestön vähimmäisvaatimuksia. 
Mudiharrastajien mahdollinen eroaminen Unkarinpaimenkoirat ry.n alaisuudesta, voi aiheuttaa järjestön palauttamisen Suomen Seurakoirat ry.n alaiseksi rotuaharrastavaksi yhdistykseksi.

Suomen Palveluskoiraliitto ottaa mielellään vastaan lisää jäseniä, tuohan se järjestölle sekä rahaa jäsenmaksuina että valtaa suuremman jäsenmäärän muodossa.
Mitä se tarjoaa mudiharrastajille?
SuMu olisi yksi pieni yhdistys 210 muun yhdistyksen joukossa. Yhdistys saisi toimia omineen, niinkuin haluaa, hoitaa rahoituksensa, tiedotuksensa ja muut toiminnot itsenäisesti.  Mutta päätösvalta asioista,  jotka kuuluvat rotujärjestön hoidettavaksi, on SPKL jalostustoimikunnassa, hallituksessa ja yleiskokouksessa.
SPKL:n hallitus päättää jalostustoimikunnan kokoonpanon.  Yleiskokous valitsee hallituksen, ja se muodostetaan yleensä suurilukuisten rotujen ja tiettyjen lajien harrastajista, joilla on laaja kannatus palveluskoirayhdistyksissä. Pienillä rotuyhdistyksillä ei riitä asiaan sanavalta.  Eikä näillä hallitukseen valituilla harrastajilla ole juuri kiinnostusta koirankasvatusasioihin.

Esimerkkinä voin kertoa että SuMulla on SPKL:n yleiskokouksessa kaksi ääntä, Hämeenlinnan Kennelkerholla viisi ääntä, LeVeKillä viisi ääntä, Riihimäen Kennelkerholla viisi ääntä, Kiteen kennelkerholla viisi ääntä ym.  Eli me tavallisiin SPKL:n jäsenjärjestöihin kuuluvat  voimme vaikuttaa enemmän SPKL:n kautta mudin jalostukseen, kun SuMu.ry ja sen jäsenet.  Vaikka joku on vakuuttanut että yleiskokous ei puutu rotuyhdistyksien päätöksiin, niin yleiskokoukseen valituilla edustajilla on oikeus ja mahdollisuus ottaa kantaa sekä vaatia tarkempaa käsittelyä yleiskokouksen päätettäväksi tuoduissa asioissa.

SPKL.n on vastattava rotujärjestönä rodun harrastajien mahdollisuudesta toimia rotujärjestössä. Mikäli SuMu ry valikoi jäsenet perustelematta valintaansa, tai kieltää sananvapauden, SPKL hallitus joutuu puuttumaan asiaan. Rodulla voi olla vain yksi rotujärjestö ja sen alaisuudessa on kaikkien rodun harrastajien oikeus toimia, pois lukien ne jotka ovat jotenkin rikkoneet lakia.

Onko Sumulaiset tyytyväisiä päästessään suuren Palveluskoiraliiton pieneksi palvelijaksi?  Osa mudiharrastajista jää varmasti myös Unkarinpaimenkoirat ry.n alaisuuteen ja jatkaa toimimistaan sitä kautta. Näin harrastajat hajaantuvat eivätkä ehkä edes tapaa toisiaan. Näin pienen rodun kohdalla asia vaikeuttaa silloin kasvatusta ja jalostusseurantaa.

Unkarinpaimenkoirat ry tarjoaa yhteiset taustatekijät kaikille unkarilaisille paimenkoiraroduille, yhteydet Unkariin ja sikäläiseen kulttuuriin, historiaan ja yhteistyöhön muiden samansukuisten rotujen kasvattajien kanssa.  Tämä on tärkeää kasvattajille, ei ehkä vasta rotuun tutustuneille harrastajille.
Myös tiedon välitys, vaikka se  joskus ontuukin, on helpompaa, kuten myös kasvattajien sitouttaminen rotuun onnistuisi mikäli niin haluttaisiin.
Tapahtumat ja rotujen erikoistuomareiden tuominen on näiden kaikkien rotujen harrastajien etu, josta hyötyy myös mudin kasvattajat. 
Mudin harrastajat voivat, kuten nytkin olla mukana SPKL:n toiminnassa, mutta mielestäni rodun etu on kuulua yhtenä unkarilaisena rotuna samaan rotujärjestöön kun muutkin unkarilaiset paimenkoirarodut.

Mitä tulee muiden rotujen harrastajien  liittymiseen  ja rotujärjestön vaihtamiseen Unkarinpaimenkoirat ry alaisuuteen. Asiaa tulee harkita tarkoin.  Unkarinpaimenkoirat liittyy vahvasti taustoiltaan ja kulttuuriltaan yhteydenpidossaan Unkariin.  Kokevatko mahdolliset toisten rotujen harrastajat syrjintää, miten toiminta voisi olla tasapuolista esim. yhteydenpidossa rotujen kotimaanhan, erikoisnäyttelyjen tuomarivalinnoissa ym. ja haluaako minkään rodun harrastajat liittyä Unkairnpaimenkoirat ry.hyn?

Rotujärjestön säännöissä kerrotaan minkä rodun rotujärjestö se on, Suomen Kennelliitto vahvistaa mikä rotu kuuluu  järjestön alaisuuteen..  Unkarinpaimenkoirat ry ei ole koirakerho..

Syyskokouksessa tehtävä päätös koskee kaikkia Unkarinpaimenkoirat ry.n jäseniä ja rotujen harrastajia, ei vain mudiharrastajia ja näiden kaikkien rotujen tulevaisuutta millaisen rotujärjestön alla kasvattajat ja harrastajat tulevaisuudessa toimivat.

Olen ennenkin ottanut kantaa asiaan ja kertonut että näiden  "asiantuntijoiksi" itsensä luokittelevien harrastajien olisi viisaampaa ryhtyä itse kasvattamaan kun yrittää neuvoa toisia ja esitellä itseään muita viisaampana kertomalla blogissaan mitä muiden tulisi tehdä.

Koiria kasvatetaan eri lähtökohdista ja erilaisiin tarkoituksiin. Kasvattajien tietotaito ja intressit ovat erilaisia. Jossain kasvattajat on jaoteltu kolmeen ryhmään: pentujen teettäjät,  idealistiset kasvattajat ja pitkänlinjan koiranjalostajat.

Pentujen teettäjillä ei ole ensisijaisena tarkoituksena jalostaa koiria, vaan hän teettää pennut, jotka myydään lemmikeiksi.

Mikäli henkilö teettää koiralleen pennut tarkoituksenaan viedä omaa kasvatustaan eteenpäin, voidaan puhua kasvattamisesta.  Tarkoituksena on tuottaa laadukkaista koiria omaa kasvatustyötä varten ja myydä ylimääräiset pennut muualle.

Koirien todellisia jalostajia on vähemmän. Heillä on useampi sukupolvi omia kasvatteja ja sukutauluista löytyy myös lähes puolet oman kasvatustyön näyttöä. Koirat on tunnistettavissa ilmiasultaan tämän jalostajan kasvateiksi.

Rotumme harrastajat voivat mielessään miettiä miten tuo jaottelu sopii rotujemme kasvattajiin?

Kaikkia syntyviä pentuja ei ole tarkoitettu jalostuskoiriksi eikä kaikkia syntyneitä koiria suinkaan käytetä kasvatuksessa. Syntyneitten pentueitten perusteella tehty tilasto on jalostuspohjan laajuutta tarkasteltaessa harhaanjohtavaa tietoa.

Olenkin laatinut liitteenä olevan tilaston Suomessa  viimeisen kymmenen vuoden aikana syntyneiden mudipentueiden isoisä-tietojen perusteella.  Siinä näemme minkä sukuisia koiria on käytetty jalostukseen ja mihin koirasukuihin suomalainen kasvatustyö perustuu. 

Tilasto näyttää että suomalainen mudikantamme perustuu kolmeenkymmennen (30) eri uroksen jälkeläisiin ja siinä ei näy yhden uroksen suurta vaikutusta, joka kaventaisi populaatiota ja nostaisi sukusiitosastetta huomattavasti.

Pentuja on syntynyt tuona aikana 142 yksilöä. Kun mukana on sekä emän että isän isä, on laskennallinen yksikkömäärä pentujen määrä x 2 = 284. Johon verrataan yksittäisen uroksen vaikutusta kokonaisuuteen.

Suurin vaikuttaja on FIN KVA, FIN MVA Szófogadás Huszon Negyes (Jori) itsensä ja poikiensa ( FIN KVA, FIN MVA Madraz-Bunda Athos ja FIN MVA, FIN KVA Mustantassun Sulo) kautta. Näillä on yhteensä osuuksia 45/284, eli 15,9% kannasta. 

Uskon tulevina vuosina tämän osuuden tasaantuvan, kun käytettyjen urosten määrä lisääntyy.
Vaikka ulkomailta, erityisesti Unkarista tuodaan koiria, ei niidenkään käyttö ole tuonnut kantaamme mitään suurta sukulaisuusasteen kohoamista. Ensimmäisessä polvessa saattaa olla näkyvillä jonkinlainen piikki, mutta kun katsomme seuraavan polven laskettua tilastoa, ei sitä ole enää näkyvissä.  Vielä tarkemman tiedon sukulaisuuden vaikutuksesta kantaamme saisimme mikäli tekisimme tilaston isoisäurosten isistä.

Tällainen isoisäurosten tilasto on varmasti syytä tehdä noin viidenvuoden välein, silloin näemme mihin suuntaan mudikantamme sukulaisuusaste kehittyy.

Isoisäurostilasto pdf-muodossa

Rotujärjestön tulisi enemmän paneutua vastuullaan olevien rotujen uusien kasvattajien kouluttamiseen, tietotaidon lisäämiseen ja heidän yhteistomintansa tukemiseen. Silloin ehkä rotummekin hyötyisivät rotujärjestön toiminnasta. Nykyisestä toiminasta  hyötyy vain hallitukseen kuuluvien oma ego ja heidän liittolaisensa, ei jäsenistö, saati rotujemme kasvattajat, jotka kuitenkin  maksavat jäsenmaksunsa ja lisäävät rotujemme harrastusta.  Ilman kasvattajia ei rotujärjestöllä ole edes toiminnan edellytyksiä.